Maaliskuun toisella viikolla korona tuli ryminällä taloon. Psoriasisliiton toiminnanjohtaja kertoo, miten korona on vaikuttanut potilasjärjestön arkeen. 

Psoriasisliiton aurinkopainotteinen sopeutumisvalmennuskurssi oli alkamassa Kanariansaarilla 18. maaliskuuta. Edeltävällä viikolla saimme tiedon siitä, että tietyt psorin liitännäissairaudet ja hoitoon käytettävät lääkkeet voivat lisätä koronaviruksen tartuntariskiä.

Nyt oli kiireen vilkkaa suojeltava riskiryhmiin kuuluvia. Kuntoutussuunnittelijamme ottivat kurssilaisiin yhteyttä ja kehottivat olemaan yhteydessä omaan hoitavaan lääkäriin, oliko matka mahdollinen.

Lopulta koronatilanne eskaloitui niin, että peruimme koko kurssin – oli mentävä terveys edellä. Onneksi matkanjärjestäjämme perui loppujen lopuksi lennot Kanarialle kokonaan ja saimme vahvistuksen, että peruuntuneet matkat korvataan.

Peruimme kurssin – oli mentävä terveys edellä.

Näissä hieman hektisissä tunnelmissa aloitin hiihtolomani Saariselällä 14. maaliskuuta. Asuimme mökissä kuuden hengen porukalla. Myöhemmin Lapin-matkaajia manattiin, koska terveydenhuoltoresurssit siellä ovat vähäisemmät kuin etelässä, jos koronatartunta sattuisi yllättämään.

Sivakoimme pertsaa koko viikon, ilman riehakkaita after ski -tapahtumia. Ei niitä varmaan Saariselällä olisi ollutkaan, ainakin ladun varressa ollut Monotanssi-kyltti oli kovin haalistunut ja ajan saatossa vääntynyt.

Valmiuslaki tuli voimaan 17. maaliskuuta. Silmä kovana seurasimme Ylen erikoislähetyksiä koronatilanteesta. Hiihtolenkki heitettiin tietysti klo 9:n ja 15:n erikoislähetysten välillä.

Hiihtoporukkaamme kuului myös yksi rehtori, joka hoiteli asioita koululle päin etänä ja antoi muutaman haastattelunkin paikallislehtiin jopa kesken hiihtolenkin. Tämä viritteli myös omia ajatuksiani töihin. Sähköpostia seuratessani huomasin, että työporukkamme oli kehittänyt jo uutta toimintaa koronan takia perutuiden tilalle. Oli tulossa vertaistuki-iltoja ja Facebook Live -lähetys. Yhdistyksille oli lähdössä poikkeustilakirje, jossa ohjeistimme esimerkiksi sääntömääräisten kokousten pitämisessä. Tuli hyvä fiilis – toiminta rullaa ketterästi.

Pääsimme Lapista pois juuri ennen kuin laskettelukeskukset suljettiin. Lomani aikana etätyöstä oli nopeasti tullut uusi normi, ja työntekijämme tuunasivat kotiolojaan siihen sopivaksi. Säädettävälle sähköpöydälle oli löytynyt korvike muun muassa levystä pianon päällä ja silityslaudasta. Pian otimme haltuun myös etätyökaluja ja saimme viikkopalaverimme järjestymään kelpo malliin Zoomin ja Teamsin avulla. Meillä on käynnissä vauhdikas digiloikka!

Meillä on käynnissä vauhdikas digiloikka!

Varmuudella voi sanoa, että koronan jälkeen maailma ei ole entisensä. Meidän taloomme se on tuonut uudet tavat tehdä töitä. Tulevaisuudessa esimiehen tehtävänä saattaa olla perustella, miksi jokin työtehtävä vaatii läsnäoloa toimistolla, kuten Ulla Vilkman (2016) etäjohtamista käsittelevässä kirjassaan työn tekemisen tulevaisuutta oivaltavasti maalailee. Etätyö on heittämässä kuperkeikkaa!

Kuvat: Sonja Bäckman