Siirry päänavigointiin Siirry navigaatioon Siirry sisältöön Siirry alatunnisteeseen
19.03.
2019

Kuukausi pannassa – mitä opimme?

Oletko tutustunut #psorieitartu-kampanjaamme? Ehkä törmäsit siihen maaliskuun alussa somessa tai mediassa? Kiitos kuuluu Facebookille, joka poisti sivustomme kokonaan kampanjakuvan vuoksi – ja takasi samalla Psoriasisliitolle yllättävää näkyvyyttä. 

Maailman psoriasispäivää varten lokakuussa 2018 tehty kampanjakuva herätti tammikuussa Facebookin huomion. Kuvan punauimapukuisesta naisesta tulkittiin rikkovan palvelun alastomuussääntöjä, ja lopulta sivumme suljettiin kokonaan.

Ei liene epäilystä siitä, että tässä tapahtui virhe. Mutta miksi? Olisiko niin, että moneen taipuva ja hehkutettu tekoäly ei edelleenkään ole täydellinen? Facebookin algoritmi on laskenut kuvan ”alastomuuspikselit” ja totta se on, kuvassa näkyy paljasta pintaa. Algoritmi ei kuitenkaan pysty ymmärtämään kontekstia: uima-allasta, jossa nyt yleensä ollaan uimapuku päällä.

Oli syy tämä tai jokin muu, kampanja, jonka tavoite oli kannustaa psoriasista sairastavia uimahalleihin, joutui sensuurin kohteeksi. Naurattaisi, ellei ärsyttäisi.

Kuukausi sulkemisen jälkeen sivut palautettiin. En tiedä, oliko poisto alun perinkin ohjelmoitu kestämään kuukauden. Vai pääsimmekö pannasta siksi, että avuksi pyytämämme sosiaalisen median yritys oli Facebookiin ahkerasti yhteydessä. Vai kenties siksi, että omat viestimme tavoittivat viimein oikean henkilön. Tai vaikuttiko julkisuus: Kun teimme poistosta julkisen, siihen tarttuivat muun muassa Mediuutiset, Iltasanomat, Helsingin Sanomat ja YleX. Aamuposti älysi kysyä myös kuvan mallilta, miltä sensurointi tuntui. Huvittavalta, kuului vastaus.

Saimme useita avuntarjouksia. Osa lupasi auttaa ilmaiseksi, osa maksua vastaan. Muutama taho huomautti somessa, että ”se voisimme olla me”. Sensuurista osansa ovat saaneet muun muassa imetyksen tärkeydestä ja rintojen omatarkkailusta valistavat järjestöt.

Joku vinkkasi, että syynä poistoon voi olla käyttämämme sanasto: sivuilla ei saa käyttää sanojen ”tarttua” tai ”parantua” kaltaisia terveysalan termejä, ne johtavat varmasti vaikeuksiin.

Toiset huomauttivat, että kaikkea viestintää ei saa jättää sosiaalisen median varaan. Totta, eikä meillä Psoriasisliitossa onneksi näin olekaan. Päivitämme psori.fi-verkkosivujamme ahkerasti, sen Uutiset-osiosta löytyy nytkin uutta, mm. eduskuntavaalitavoitteemme perusteluineen sekä tietoa huhtikuun alun Psoriviikosta.

Sivuilla ei saa käyttää sanojen ”tarttua” tai ”parantua” kaltaisia terveysalan termejä, ne johtavat varmasti vaikeuksiin.

Lähetämme tilaajille uutiskirjeen ja julkaisemme tiedotteita sekä tarjoamme medialle mielipidekirjoituksia, juttuvinkkejä ja haastateltavia. Youtubesta löytyy videoita ja oma podcastkin on tekeillä. Jäsentemme tavoittamisessa erityisen tärkeitä ovat järjestösuunnittelijoidemme suorat yhteydenotot ja viestit ja myös nuorille psoria sairastaville on omat viestintäkanavansa.

Silti olo tuntui hieman kädettömältä ilman Facebookia. Totuus on, että some on ihan omanlaisensa viestintäväylä: helppo, nopea ja tavoittavuudessaan aivan omaa luokkaansa. Viestijänä olen niin tottunut julkaisemaan koko ajan jotain somessa, että kun se vaikeutuu, asioita joutuu miettimään ihan uudella tavalla.

Ja tässä ehkä onkin tämän episodin tärkein opetus: Miten usein pysähdymme arjessa oikeasti miettimään sitä, mitä teemme? Usein asioita tulee räiskittyä toisella kädellä samalla, kun toinen käsi puuhaa jo jotain muuta. Kun yksi viestintäkanava oli näin täydellisesti tukittu, piti miettiä, miten näistä muista saisi enemmän irti.

Toinen opetus: Tartu hetkeen. Sillä pakko on myöntää, että Psori ei tartu. Vedessäkään. -kampanja sai enemmän mediajulkisuutta nyt maaliskuussa kuin aiemmin lokakuussa. Toivottavasti kuvan lisäksi myös kampanjan viesti on nyt jäänyt entistä useamman mieleen. Silloin tästä showsta poikisi myös jotain hyvää.

Susanna Kaaja työskentelee Psoriasisliitossa viestintäpäällikkönä, vastuullaan mm. #Psorieitartu-kampanja.