12.06.

Nukkuva nivelpsoriasis

Nivelpsoriasis on vaikuttanut nukkumiseeni. Tuntuu kuin siitä olisi iäisyys, kun olen viimeksi nukkunut kyljelläni.

Nukuin vuosikausia oikealla kyljelläni sikiöasennossa. Nukuin pitkään ja hyvin. Herääminen on kokonaan toinen asia, sillä en ole aamuihminen.

Oikea olkapääni kipeytyi ja liikerata muuttui. Valitin ääneen kivusta joka kerta kun menin kyljelleni. Pian myös vasen olkapääni kipeytyi enkä pysty enää nukkumaan kummallakaan kyljelläni. On pakko nukkua selälläni. Kummankin palelevan olkapään päällä tyynyn vieressä on pehmeä fleecepeitto. Ilman sitä en pystyisi nukkumaan.

Jalkojani särkee ja palelee öisin paikallaan ollessa ja on aikoja jolloin kipu on niin kova, että sängynkin kosketus on liian kova nivelilleni ja joudun öisin istumaan sängynlaidalla tuntikausia kovasta kipulääkityksestä huolimatta. Monesti hätkähdän, kun olen nukahtamassa istuvilleni. Kun menen uudelleen pitkäkseni, jouduin usein nousemaan taas istumaan.

Olen taittanut huovan sängyn jalkopäähän ja minulla on polven lämmitin, säärystimiä ja talvisin lukematon määrä huopia täkin päällä ja huivit kiedottuna jalkojen ympärillä. Tartuntapihti on aina vieressäni, sen avulla siirrän herätessäni peittoja pois ja sitten työnnän niitä kyynärsauvalla jalkopäähän, että saan jalkani vapaaksi. Ei ole voimia nostaa jalkoja peiton alta.

Nukkumaan mennessäni sidon tiukoilla solmuilla mutta muuten löysästi akryylisen kaulaliinan oikean reiteni ympärille.  Ylös noustessani tartun siitä kiinni ja yritän vetää itseäni ylös sängystä. Ilman jotain johon tarttua en pystyisi kohottamaan itseäni pystyyn. Nykyisin sekin tyyli alkaa tuottaa vaikeuksia, joten jokin uusi kikkakolmonen on kehitettävä.

Matalaan sänkyyni jouduin lisäämään kaikenlaista rompetta korottamaan sitä, koska en pysty nousemaan matalasta sängystä. Kotona käynyt toimintaterapeutti hankki sängyn jalkoihin korotukset ja se auttaa jonkin verran. Tosin korkeaan sänkyyn istuminen asettaa omat haasteensa ja tekniikkaa on kehitettävä.

Ylösnoustessa laitan kummankin käden alle kaikenlaista korottavaa, jotta pääsisin helpommin ylös. Monesti putoan takaisin sänkyyn juuri kun luulen onnistuneeni nousemaan jaloilleni. Kohotettuani itseni pystyyn yritän keskittyä, jotta voisin ottaa kädellä kiinni nelijalkakepistä ja toisella kyynärsauvasta ja sitten odottelen, että jalat kantavat ennen kuin lähden liikkeelle.

Ennen nukkumaan menoa on taisteltava tukisukat pois jaloista. Aamuisin niiden laittaminen on helpompaa. Lisäksi iltaohjelmassa on ihopsorin rasvausta. Huomaan kohta, jos unohdan esimerkiksi laittaa kortisoniliuosta korviini.

Jossain menneisyydessäni on kyllä ihminen, joka rojahti sänkyyn, veti peiton korviin ja nukahti saman tien.

Kuva: StockSnap