Psoriasis on ollut osa minua 14 vuotta

Aikaa voisi verrata parisuhteeseen. Vahvat ylä- ja alamäet kuuluvat asiaan. Hymyilyttää, kun muistan ne karmivat ajat, jolloin ei ollut tietoa paremmasta, enkä tiennyt miten lähestyä asiaa. Olin vain tosi nolona ja turhautuneena. Bambi jäällä. Mitä ajanhaaskausta!

Kroppa verillä menin eteenpäin väkisin. Niskavuorelaisia piirteitä. Aikaan on mahtunut myös rauhoittuminen ja tiettyjen asioiden hyväksyminen. ”Hei, olen Minna ja psoriaatikko.”

14 vuotta on ollut hyvä aika oppia omaa ihoa ja kroppaa muutenkin. Edelleen yllätyn, varsinkin ruoka-ainekokeiluista. Jatkuva hoito auttaa ihon kunnossa pysymiseen. Amen. En puhu vain rasvaamisesta, vaan ihan koko paketista. Siihen kuuluu kaikki. Ravinto, lepo, liikunta, ihmissuhteet, työt, kuormittavat tekijät, persoona, mutta ennen kaikkea asenne. Mikä järkytys oli – on välillä edelleenkin –  ymmärtää, että kaikki todella vaikuttaa kaikkeen.

Lähdetään siitä, että joku ärsyttää. Mietin silloin, olenko minä kireänä vai onko se vain nahka kun kiristää? Jos en tiedä, pysähdyn miettimään, olenko nukkunut ja levännyt kuinka hyvin? Olenko syönyt ja juonut koska viimeksi? Verensokerin heittelyt saavat ihmiset käyttäytymään todella kummallisesti.

Ihminen luonnostaan hakee turvaa, vakautta ja helppoutta. Jatkuva hoito kannattaa. Se ennaltaehkäisee suuremmat vahingot ja joka kerta rutiini käy helpommaksi. Luontevammaksi.

Jokainen meistä valvoo jossain elämänsä vaiheessa. Toiset tekevät öisin töitä, osa kärsii unettomuudesta. Joihinkin vaikuttaa vuodenajat. Ihon kuntoon vaikuttaa unen saanti. Ei välttämättä heti, mutta kroppa muistaa, joten vaikutus tulee viiveellä. Muutama vuosi sitten konttasin polveni ruvelle ja niissä on tänä päivänäkin psori-ihottuma. Se ei vamman jälkeen ”tervettä ihoa” ole nähnytkään. Varmaa tasaisuutta tässäkään asiassa ei ole. Muutos on ainoa pysyvä. Ei ole helppoa psoriaatikon tuudittautua.

Arjessa parasta on ihminen, joka ymmärtää, etten avaa suolakurkkupurkkia kun olen rasvannut. Tai vastaa puhelimeen. Pyyhi pöytää, näytä tabletilta juttua, vie pyykkejä kaappiin juuri silloin.

Rakastan sitä oloa kun saan itseni rasvattua, ehkä tuuppaan lampaanvillat vielä varpaanväleihin ja tuijotan kynttilää. Ajattelen vain että ”Voitava tehty.” Enempää en voi enkä edes jaksaisi.

Psoridiagnoosi tai ei, kannattaa tutustua asiaan nimeltä Armo. Suosittelen lämpimästi.

Teksti: Minna-Leena Mäyrä

Oletko kiinnostunut kirjoittamaan psoriasiksesta liiton blogiin? Ota yhteyttä tiedotus@psori.fi.