Tätä kirjoittaessani Uudenmaan eristäminen on juuri astunut voimaan ja työskentelen etänä kuten monet muutkin. Samaan aikaan vietämme myös Psoriviikkoa. Eipä olisi uskonut Jyväskylän järjestöpäivillä helmikuun alussa, että kohta ei ole järkevää poistua edes omasta kodistaan.

Koronaepidemia vaikuttaa meihin kaikkiin. Elinpiiri on kaventunut ja perusvire on: pysy kotona, pysy elossa.

Psoriasisliiton järjestöpäivät helmikuussa olivat minulle ensimmäiset liiton puheenjohtajana. Odotin paljon, sain enemmän. Kertakaikkisen upeaa porukkaa. Pehmeitä ja sydämellisiä. Monilla useita sairauksia ja psoriasiksesta johtuvia eriasteisia ongelmia, mutta jaksavat hymyillä ja kannustaa muita. Kuulin tarinoita, jotka saivat oman psorini tuntumaan lähes olemattomalta mökkihommissa saadulta mustelmalta. Yritin kohdata ja tutustua niin moneen kuin mahdollista. Se kannatti, sillä opin todella paljon psoriasiksen hoitamisesta ja sen kanssa elämisestä. Vertaistukea parhaimmillaan.

Tässä onkin minusta yksi tärkeimmistä asioista, jota Psoriasisliiton jäsenyys voi parhaimmillaan tarjota: yhteistä jakamista ja kohtaamista. Kuinkahan paljon paremmin voisin, jos olisin liittynyt jäseneksi jo parikymmentä vuotta sitten ja tullut mukaan toimintaan?

Kuinkahan paljon paremmin voisin, jos olisin liittynyt jäseneksi jo parikymmentä vuotta sitten.

Nyt, kun monet suunnittelemistamme tilaisuuksista ja teemailloista on jouduttu perumaan, on meillä mahdollisuus kohdata toisemme internetin ihmeellisten mahdollisuuksien avulla. Voit hetkessä luoda erilaisia keskusteluryhmiä Facebookin ja muiden somealustojen avulla. Olen osallistunut kymmeniin erilaisiin somessa järjestettyihin tapahtumiin, keskusteluihin ja jopa synttäreille. Ja se toimii.
Psoriasisliittokin on viilannut toimintatapojaan nopeasti vastaamaan uuteen tilanteeseen: Psoriviikon tapahtumien peruunnuttua on vertaistukea viety verkkoon ja alettu suunnitella tulevia toimintoja uudesta vinkkelistä. Suosittelen tätä – psoreillaan, ollaan aktiivisia ja kutsu-taan ihmisiä virtuaalisiin illanistujaisiin.

Yksi asia, mikä jäi erityisesti mielen päälle järjestöpäivien keskusteluista, oli ravinnon merkitys psoriasiksen hoitamisessa. Meikäläiselle, tuhannen grillin ystävälle, joka en ole niin huolellinen syömisieni suhteen, tämä oli uusi ja ihmeellinen asia. Syömiseeni on nyt tullut uutta tarkkuutta ja olen kiinnittä-nyt entistä enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni laitan. Ja kas kummaa, olo paranee, iho voi paremmin ja taitaa jopa paino pudota. Ravinnon merkityksestä hyvinvoinnille voit lukea lisää tästä lehdestä.

Radiossa soi laulu: ”Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?” Hymyilen itsekseni: Nyt taitaa muuttua ja hyvään suuntaan. Kaikkea se liiton jäsenyys teettää. Pysytään terveinä. Jep.

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 2/2020. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.