Päivitys on hyvä lääke

Päivitys on hyvä lääke

Arvostelen sosiaalista mediaa mielelläni. Tunnustan sen hyödyt, mutta keskityn haittoihin, koska perskutina (sekä psoriaattinen että kuvainnollinen) kertoo, että some vie meiltä enemmän kuin mitä se  antaa.

Se vie aikaa, aivokapasiteettia, levollisuutta, hyviä keskusteluja – jopa sanoja.

Päivittäminen ja päivitys on nykyään etupäässä somekieltä. Joskus muinoin, kun naisten esineellistäminen oli yhtä normaalia kuin ruisleivän syönti, päivittäminen tarkoitti sitä, että tuodaan jokin ajan tasalle, tähän päivään.

Kun lukee nykyisiä somepäivityksiä, tuntuu, että moni niistä vie meitä takaisin eiliseen, aikaan ennen superlonia ja tasa-arvopuhetta.

Somessa pelataan paljolti mielikuvilla ja sitähän elämä muutenkin on, mielikuvien varassa päätösten tekemistä ja kohinassa kahlaamista.

Suurin osa stand up -koomikoista tekee myös tuottajan töitä eli  järjestää komiikkatapahtumia. Niihin valitaan koomikoita monilla eri perusteilla: kuka on hauska, kuka myy lippuja, kenen kanssa on kiva viettää iltaa, kuka on mitäkin sukupuolta ja mikä uusi naama ansaitsee näytön paikan.

Vielä ei ole tullut tilannetta, että psoriasiksen ansiosta olisin saanut tai antanut keikkaa, mutta pidän sitä mahdollisena, sillä sainhan tämän kolumnihommankin kehossani olevan tulehduksen ansiosta. Koomikkovalinnat perustuvat siis mielikuviin siinä missä faktoihinkin.

Urani aikana olen muutamia kertoja havahtunut siihen, että mielikuvani tietystä koomikosta on useita vuosia vanha. Niinpä olen  rohkaistunut päivittämään tietoni hänestä: mennyt keikalle, jutellut hänen ja muiden koomikoiden kanssa kyseisen narrin urasta ja tilanteesta ja huomannut joka kerta, että päivitykselle oli tarve.  Päivittäminen on reilua ja piristävää.

Olin melko varma, etteivät lääkkeet voi minua auttaa.

Joskus tulee lilluttua niin syvässä horroksessa, ettei sitä itse edes huomaa. Psoriasisliitto pyysi minua taannoin tekemään kampanjaansa videon. Samassa yhteydessä tuli puhetta myös lääkityksestä.

Minulla oli siinä vaiheessa käytössäni uusin ja paras tieto noin 14 vuoden takaa. Siitä olin pitänyt kiinni, ja olin myös vahvistanut tietojani omilla päätelmilläni.

Olin melko varma, etteivät lääkkeet voi minua auttaa ja että lääkärit eivät edes yritä. Ja lopulta vielä sinetti: minulla on psori, mutta en minä siitä kärsi, minulla vain on se.

Heräsin siis päivittämään tietoni psorilääkkeistä ja nykytiedosta, ja se kannatti. Pääsin laajempiin tutkimuksiin ja sain toimivan lääkkeen.

Lisäksi opin, että varpaani kipeä tyvinivel on todennäköisesti
kihtiä eikä psoriasista ja huomasin, että psorin hyväksyminen ja muu psyykkinen käsittely oli kesken. Olin vain odotellut, että joku tulee kotiovelle, työntää ihmepillerin suuhun ja sanoo, että nyt sinua ei tämä tauti enää koskaan vaivaa.

Päivitys kannattaa. Tosin tästäkään asiasta en päivittänyt someen mitään. Sen sijaan poistin Twitter-tilini ja toivon, että se vähentää kaikenlaisia kutinoita minussa.

Teemu Vesterinen on kuopiolainen stand up -koomikko, tuottaja ja käsikirjoittaja. 

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehdessä 3/2020. Jos et vielä tilaa lehteä, tee kestotilaus tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.