Tutkimusmatkalla omalla iholla

Tutkimusmatkalla omalla iholla

Ihon pinta – se ei ole vain fyysinen suojakuori, vaan todellinen kertomus meistä itsestämme. Ihomme on kuin avoin kirja, jossa jokainen ryppy, arpi ja läikkä on merkintä koetuista hetkistä ja tunteista.

Joskus iho toimii kuin kartta ja näyttää elämämme matkan. Mutta mitä syvällisempää se voi kertoa? Millainen olisi ihomme tarina, jos se osaisi puhua?

Tutkimus on monimerkityksellinen sana. Lääketieteellisessä mielessä dermatologinen tutkimus tarkoittaa jatkuvaa oppimista ja ymmärtämistä siitä, miten iho toimii ja miten kärsivää ihoa voidaan auttaa.

Mutta mitä jos tutkimme ihoamme toisella tavalla, lempeämmällä katseella? Emme vain analysoiden sen biologiaa, vaan kuunnellen, mitä sillä on kerrottavana.

Millainen olisi ihomme tarina, jos se osaisi puhua?

Tutkimus on tieteenala, mutta myös jokapäiväinen prosessi. Ihon tutkiminen on kuin itsensä tuntemista syvemmin. Ihon terveys ei ole vain esteettinen kysymys, vaan se heijastaa kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Terve iho voi olla merkki hyvästä ravitsemuksesta, riittävästä levosta ja tasapainoisista elintavoista. Samalla iho voi kertoa haasteista kuten stressistä tai sairauksista. Iho muistuttaa meitä usein siitä, että olemme arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme.

Joskus tutkiminen kehottaa pysähtymään ja kuuntelemaan kehoamme. Mitä keho tarvitsee ja olemmeko jääneet paitsi jostain, kuten kosketuksesta, ravinnosta tai levosta?

Iho kertoo tarinoita siitä, kuinka olemme kohdanneet maailman. Se hikoilee, punoittaa, rypistyy ja pehmenee. Iho kantaa myös haasteitamme, olipa kyseessä psoriasis, akne tai ryppy. Kaikki näistä kertovat eletyistä vuosista.

Iho kertoo tarinoita siitä, kuinka olemme kohdanneet maailman. Se hikoilee, punoittaa, rypistyy ja pehmenee.

Psoriasis saattaa tuoda tullessaan epämukavuuden tunteita ja näkymättömiä rajoituksia, mutta samalla se muistuttaa meitä siitä, että meillä kaikilla on omat haavamme ja taistelumme. Ehkä juuri siinä on ihon salainen voima.

Iho uskaltaa näyttää haavoittuvuuden ja samalla sen, miten pystymme sopeutumaan ja elämään täysillä, vaikka pinnalla on säröjä. Siksi psoriasis voi joskus tuntua erityisen vaikealta – ihon tarina näyttää ulospäin sen, mitä ehkä haluaisimme pitää omanamme ja piilottaa. Ehkä meidän pitäisikin katsoa ihoa ennemmin rohkeana viestintuojana ja tarinankertojana kuin häpeän lähteenä.

Iho uskaltaa näyttää haavoittuvuuden. Siksi psoriasis voi joskus tuntua erityisen vaikealta – ihon tarina näyttää ulospäin sen, mitä ehkä haluaisimme pitää omanamme ja piilottaa.

Iho kertoo tarinaa myös yhteydestä. Sen kautta kosketamme toisia ja luomme siteitä. Iho muistuttaa meitä siitä, että olemme pohjimmiltaan yhtä muiden kanssa.

Kun kättelemme, hymyilemme, halaamme läheistä tai lohdutamme silittämällä, iho on osa tätä yhteyttä. Iho on rajapinta, joka erottaa meidät ympäröivästä maailmasta, mutta samalla yhdistää meidät toisiimme.

Kun seuraavan kerran katson peiliin, en aio nähdä ihollani vain ikääntymisen tuomia muutoksia. Aion nähdä ihoni tarinankertojana, joka kantaa mukanaan kaikkia niitä hetkiä, kohtaamisia ja tunteita, jotka tekevät minusta minut. Tällä loputtomalla tutkimusmatkalla iho saa olla oppaani.

Jokainen arpi ja uurre kertoo omasta historiastaan, ja jokainen kosketus tuo uusia kokemuksia mieleen painettavaksi. Iho opettaa minulle, että kauneus ei ole vain pinnallista vaan myös syvälle juurtunutta, ja sen tarina muuttuu, kehittyy ja rikastuu kanssani elämän matkalla.

Pippa Laukka on liikuntalääketieteen erikoislääkäri, kirjailija, kolumnisti ja tv-juontaja.

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehdessä 4/2024. Jos et vielä tilaa lehteä, tee kestotilaus tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.