Kun opiskelin 90-luvun Suomessa lääkäriksi, internetin aamunkoitto oli vielä kaukainen sarastus.

Jos tuolloin halusi vaikuttaa asioihin, oli kohdattava kasvotusten tai paperille painetun sanan kautta. Osallistuin aktiivisesti eri tapahtumiin ja toimin ainejärjestömme Kysta-nimisen lehden päätoimittajana.

Kun lehti ilmestyi uunituoreena painosta, sen jakelu hoidettiin kädestä käteen ja lehden sisäpiirijuorut levisivät hilpeinä tarinoina lääketieteellisen käytävillä. Lehden sisältö haluttiin pitää kepeänleijuvana kuin poutapilvi.

Neljästi vuodessa ilmestyvä lehti toi lukijoilleen tarkoituksenmukaisesti kohdennettua vastapainoa ja kaiketi myös toivottua rentoutumista – sekä ryppyotsaiseen pänttäämiseen että huvitusniukkaan opiskeluarkeen.

Noilta vuosikymmeniltä lähtien mottoni on ollut, että asioita voi tehdä tosissaan, mutta tosikoksi ei silti tarvitse ryhtyä. Samaa periaatetta olen noudattanut sittemmin myös muissa media-alan töissäni, joista tunnetuimpia lienee Olet mitä syöt -ohjelman juontajana toimiminen.

Asioita voi tehdä tosissaan, mutta tosikoksi ei silti tarvitse ryhtyä.

Julkisuudessa toimiessani olen pitänyt tärkeänä, että otan osaa tutkitun tiedon kansantajuistamiseen. Eräänlaista kansanterveystyötä televisiolääkärin työkin siten on, joskaan kenties ei käsitteen perinteisimmässä muodossa.

Minusta terveydenhuollon ammattilainen voi tehdä mediassa ja somessa ihan yhtä vaikuttavaa kansanterveystyötä kuin vaikkapa neuvola-ammattilainen neuvolassa tai viranhaltija hallinnollisessa instituutiossa.

Pidän äärimmäisen tärkeänä, että me terveysalan edustajat olemme vaikuttamassa siihen, mitä ja miten ihmisen kallisarvoisimpaan pääomaan, eli terveyteen, liittyvistä teemoista puhutaan.

Pidän äärimmäisen tärkeänä, että me terveysalan edustajat olemme vaikuttamassa siihen, mitä ja miten terveyteen liittyvistä teemoista puhutaan.

Mediassa toimiminen vaatii vaikuttajalta huolellisuutta ja tarkkuutta, jotta suoriutuu hyvin eikä kompuroi ammattietiikan vastaisiin sudenkuoppiin.

Sellaisia voisivat lääkärille olla esimerkiksi se, että ottaa kantaa mediassa esiin nousseisiin potilastapauksiin yksilötasolla tai antaa sosiaalisessa mediassa potilas-lääkärisuhteen ulkopuolella yksilöllistä potilasohjausta, ilman että tekisi asiaankuuluvia potilasasiakirjamerkintöjä.

Joku saattaa haaveilla asemasta kaikkien tuntemana julkisuuden henkilönä. Ei kannattaisi.

Vaikka julkisuudessa on paljon hyviä puolia, esillä oleminen ei aina ole leijumista pää seitinohuessa yläpilvessä.

Jos valitsee olla esillä, on myös altis arvostelulle. Huutelijoita ja puliveivareita mahtuu kaikkialle jokaiseen kellonaikaan, ja sen sietäminen vaatii joskus paksua nahkaa.

Jos valitsee olla esillä, on myös altis arvostelulle.

Itseäni helpottaa tutkimustieto, joka on osoittanut, että nettikeskusteluihin osallistuvat ja trollit ovat prosentuaalisesti vain hyvin pieni joukko ihmisiä (tai robotteja). Jos oma mieli on vilpitön ja puhdas, anonyymeista ei kannata yöuniaan menettää.

Pelkkien kädenlämpöisten ajatusten ja lainattujen mielipiteiden jakaminen harvoin tekee vaikuttajasta kiinnostavaa. Kaikkia ei kannata miellyttää, joten on vain uskallettava olla rehellisesti sellainen kuin on.

Aitouden rinnalla vaikuttajan tärkeimmät ominaisuudet ovatkin taito päästää toisesta korvasta ulos sekä rohkeus pysytellä omana itsenään.

Pippa Laukka on liikuntalääketieteen erikoislääkäri, kirjailija, kolumnisti ja tv-juontaja.

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 3/2023. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.