Ihminen ei ole mitä hän syö

Ihminen ei ole mitä hän syö

Tein ensimmäiset ravinto-opilliset tutkimukseni polvenkorkuisena kalamiehenä. Eräänä päivänä onkiessani aloin pohtia syvällisiä: Jos kalat kerran syövät matoja, niin eivätkö kalat silloin koostu madoista? Yäk.

Ihminen on sitä mitä hän syö, väitti Juice vuosikymmeniä myöhemmin. Onneksi tämä ei pidä paikkaansa ihmisten eikä kalojenkaan kohdalla.

Jokin hyvin tärkeä yhteys ravinnon ja elämän välillä täytyy kyllä olla, koskapa syömättä ei pysy hengissä. Kukaan ei vain ole varma yksityiskohdista.

Jokin hyvin tärkeä yhteys ravinnon ja elämän välillä täytyy kyllä olla, koskapa syömättä ei pysy hengissä. Kukaan ei vain ole varma yksityiskohdista.

Syksyn tulon, samoin kuin vuoden vaihtumisen tietää siitä, että lehdet putoavat puista ja kaikki hurahtavat uuteen dieettiin, joka tekee sinusta hoikemman, kauniimman, terveemmän ja kaikin puolin paremman ihmisen.

Oikea ruokavalio parantaa psoriasiksenkin, usko pois! Sairaushan johtuu vain siitä, että ihossasi on liikaa myrkyllisiä aineita. Detox-dieetti, suoliston puhdistus, maidon ja gluteenin välttäminen, oluthiiva ja lakritsikylvyt tepsivät siksi aina psoriin.

Seuraava Googlen tarjoama verkkosivusto tosin ehdottaa aivan muita keinoja, mutta haittaako tuo? Niitä voi kokeilla sitten, kun pellavansiemenöljy alkaa yököttää.

Vatsamme ovat yhtä yksilöllisiä kuin aivommekin.

Hupaisinta tässä hömpässä on, että jokin tarjotuista keinoista voi tepsiäkin, ainakin joskus. Elämä on monimutkaista, ja elävien olentojen aineenvaihdunta se vasta monimutkaista onkin.

Siihen perustuvat ihmedieetitkin: aina löytyy joku, jolle karppaaminen sopii. Vatsamme ovat yhtä yksilöllisiä kuin aivommekin.

Emme myöskään ruoki vain itseämme, vaan neljääkymmentä biljoonaa bakteeria. Kropassamme on suunnilleen saman verran pöpöjä kuin soluja: olemme pelkkiä bakteeriviljelmiä.

Vasta viime vuosina tutkijoille on valjennut, kuinka suurta osaa elintoiminnoistamme nämä pikku veitikat kontrolloivat. Ne vaikuttavat jopa mielenterveyteemme.

Mitä murkinaa bakteereillemme pitäisi tarjota parhaan mahdollisen lajivalikoiman ylläpitämiseksi? Kaupan hyllyltä toki löytyy tähänkin tarkoitukseen tököttejä, mutta tehon kanssa voi olla niin ja näin.

Kropassamme on suunnilleen saman verran pöpöjä kuin soluja: olemme pelkkiä bakteeriviljelmiä.

Ihminen, kuten kaikki muutkin eläimet, saa energiansa syömällä toisia eläimiä tai kasveja – poikkeuksena tietysti valoravinnolla eläjät, jotka ovat kyllä tainneet jo kuolla pois. Kaalipäisinkään ihminen kun ei ole kasvi, joka voi elää pelkästä valosta.

Eläinkunta, kasvikunta, kivikunta – niinhän ennen opetettiin. Nyt tiedämme, että näitä löytyy paljon enemmänkin: me edustamme vain yhtä sangen epätavallista ruokavaliota.

Kilometrien syvyyksissä elävät pieneliöt popsivat tyytyväisenä kiveä eivätkä paremmasta haikaile. Vai onkohan niilläkin omat ravintogurunsa, jotka kannustavat graniittivapaaseen ruokavalioon?

Elämän moninaisuus riemastuttaa astrobiologeja, jotka tähyilevät avaruuteen elämää etsien. Maailmankaikkeudesta ei tunnu löytyvän ihmiselle tai rhododendronille sopivaa ravintoa ja muita olosuhteita, mutta vettä ja kiveä on kaikkialla.

Edes maapallon elämä ei ole läheskään niin kronkelia murkinansa suhteen kuin ennen luulimme. Kukapa tietää, millaisia ihmedieettejä maailmankaikkeuden muu elämä harrastaa?

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehdessä 2/2020. Jos et vielä tilaa lehteä, tee kestotilaus tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.