Kävellen maailman ympäri

Tapasimme Taina Liekarin

”Siinä vuosien 2021 ja 2022 tienoilla huomasin, että käsieni nivelet alkoivat turvota ja kipeytyä. Venytin ja venytin lääkäriin menoa, enkä silloin osannut yhdistää nivelvaivoja mihinkään sairauteen.

Kun pari vuotta myöhemmin tein päätöksen lähteä kävelemään maailman ympäri, totesin, että ennen kävelyprojektin alkua on pakko käydä näyttämässä itseään lääkärissä. Siinä vaiheessa minulle oli tullut myös ihottumaa, ja minulla todettiin pian sekä iho- että nivelpsoriasis.

Venytin ja venytin lääkäriin menoa, enkä osannut yhdistää nivelvaivoja mihinkään sairauteen.

Olisin päässyt psoriasiksen vuoksi erikoislääkärillekin, mutta vastaanottoaika olisi ollut kaksi päivää sen jälkeen, kun kävelyni alkoi. Olen edennyt puolentoista vuoden aikana Euroopan ja Aasian läpi aina Kazakstanin ja Kiinan väliselle rajalle asti.

Asuin pysyvästi Espanjassa ennen kävelyprojektin alkua, ja olin tehnyt paikallisen apteekin kanssa järjestelyjä lääkkeiden toimittamisesta reissun päälle. Reseptilääkkeitäni kukaan ei voi kuitenkaan tuoda minulle ulkomaille. Jos saan Kiinaan riittävän pitkän viisumin ja pääsen kävelemään siellä suunnitelmieni mukaan, siellä täytyy käydä lääkärissä ja pyytää uudet reseptit.

Psori ei pysäytä

Psoriasis tuli minulle aika puskista siinä vaiheessa, kun sain diagnoosin. Nivelpsoriasiksesta en ollut koskaan kuullutkaan, enkä ajatellut, että niveloireeni voisivat liittyä ihosairauteen ennen kuin ihottuma alkoi. Hoidan oireita rasvaamalla ja reumasärkyihin tarkoitetulla lääkkeellä, jota käytän tarpeen mukaan.

Iho-oireet eivät oikeastaan vaikuta elämääni, ja ne ovat muutenkin enimmäkseen piilossa vaatteiden alla. Nivelpsoriasis näkyy enemmän. Se aiheuttaa joskus särkyjä ja kipuja, joita täytyy vain kestää.

Vaikka sairastuminen vähän harmitti, minulla on kuitenkin aina ollut sellainen asenne, etten anna tällaisten asioiden estää tekemisiäni. Jos jäisin sängyn pohjalle potemaan kipuja ja sairastamaan, en pääsisi kohta mihinkään.

Jos jäisin sängyn pohjalle potemaan kipuja ja sairastamaan, en pääsisi kohta mihinkään.

Aluksi kuvittelin, että kipeitä niveliä pitäisi lepuuttaa ja että minun kannattaisi esimerkiksi pitää kättä mahdollisimman paljon paikallaan. Ei siitä ollut apua. Tyttäreni on sairaanhoitaja, ja hän muistutti jossakin vaiheessa, että niveliä kuuluu liikuttaa. Liike on todellakin lääkettä. Niin kauan kuin jalat liikkuvat ja minä liikun, kaikki on hyvin.

Yllättäen maailman ympäri

Nivelpsori ei ole toistaiseksi kauheasti vaikuttanut kävelyprojektiin. Toinen kantapää kipeytyy kävellessä melkein aina, mutta sen olen kyllä kestänyt. Toivon vain, etteivät niveloireet etene muualle jalkoihin. Toisaalta psori on tuonut vielä enemmän motivaatiota edetä nyt, kun pystyn.

Työskentelin vaellusoppaana ennen reissuun lähtöä, ja hyvä pohjakunto on varmasti auttanut jaksamaan – pisin yksittäisen päivän kävelymatka on ollut 94 kilometriä. Pidän myös lepopäiviä kävelystä, mutta niistä suurin osa menee nähtävyyksiä katsellessa ja asioita hoitaessa, ja täyttä lepoa on ollut vain vähän.

Psori on tuonut vielä enemmän motivaatiota edetä nyt, kun pystyn.

Psorista pitää yleensä kertoa, jos joku ihminen haluaa tervehtiä kättelemällä, ja käsi on juuri silloin kipeä. Joskus tarvitsen myös apua vaikka juomapullon avaamiseen. Kun sairaudesta kertoo, kenenkään ei ainakaan tarvitse miettiä, mistä on kyse.

Mitään ennakkoluuloja minulle ei ole tullut vastaan, mutta se johtuu varmaan myös siitä, että ihmiset eivät näe iho-oireitani vaatteiden alta. Jos ne olisivat näkyvillä, saisin varmasti kertoa, tarttuuko sairaus.

Mitään ennakkoluuloja minulle ei ole tullut vastaan, mutta se johtuu varmaan myös siitä, että ihmiset eivät näe iho-oireitani vaatteiden alta.

Ajatus maailman ympäri kävelemisestä tuli minulle yhtäkkiä. Ei minulla ollut aikaisemmin ollut kiinnostusta tällaiseen projektiin, kunnes eräänä päivänä tuli vain olo, että nyt täytyy lähteä. Ehkä havahduin jotenkin alitajuisesti siihen, että ikää kertyy, ja että myöhemmin en välttämättä enää pystyisi tähän.

Olen suunnitellut koko reitin valmiiksi Guinnessin maailmanennätyssääntöjen mukaisesti, mutta sovellan sitä tarpeen mukaan pitkin matkaa. Tarkoitus on, että saapuisin maaliin noin kolmen vuoden päästä.

Liikkuminen piristää mieltä

Kannustan kaikkia psoriasista sairastavia liikkumaan mahdollisimman paljon omien kykyjensä ja voimiensa mukaan. Liike auttaa myös mieleen. Jos olisin vain paikallani, ajatus kiinnittyisi paljon helpommin niveliin ja särkyyn.

Kävellessä saa koko ajan jotain muuta katsottavaa ja ajateltavaa. Sillä lailla mieli pysyy pirteämpänä ja kaikki muukin tuntuu helpommalta. Se on minusta oleellista, oli sairaus mikä tahansa. En myöskään jää vellomaan kurjiin asioihin, jos en voi niihin itse vaikuttaa.

Kannustan kaikkia psoriasista sairastavia liikkumaan mahdollisimman paljon omien kykyjensä ja voimiensa mukaan.

Joskus käveleminen väsyttää, vaikka rakastankin sitä. Silloin mietin tilanteita, joissa ihmiset ovat joutuneet lähtemään evakkoon kodeistaan ja kävelemään pitkiäkin matkoja pakon edessä. Kummasti oma projekti tuntuu sen jälkeen helpommalta.

Toivoisin kaikkien muistavan, että psori ei lopeta siihenastista elämää. Sen kanssa voi jatkaa eteenpäin melkein samalla tavalla kuin ennenkin, kunhan sairauden muistaa ottaa huomioon. Itseään ei myöskään pidä verrata muihin ja muiden saavutuksiin.”

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehdessä 2/2026. Jos et vielä tilaa lehteä, tee kestotilaus tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.