Siirry päänavigointiin Siirry navigaatioon Siirry sisältöön Siirry alatunnisteeseen
21.02.
2020

Katso itseäsi lempeästi

Harva meistä on täysin tyytyväinen ulkonäköönsä, ja psoriasis voi vahvistaa kielteistä kehonkuvaa. Silloin kannattaa kysyä itseltään, mitä muuta olen kuin se, miltä näytän?

On raskasta elää kumppanin kanssa, johon on tyytymätön tai jota jopa inhoaa. Toista on, kun rinnalla on kumppani, jota rakastaa ja arvostaa.

Ajatus kumppanuudesta on yksi psykologi Katarina Meskasen keinoista käsitellä kehosuhdetta. Parhaimmillaan ihminen suhtautuu kehoonsa kuin ystävään, jolle haluaa hyvää. Kielteinen kehosuhde taas vie kohti piilottelua, kurittamista tai yletöntä muokkaamista.

Meskanen on työssään erikoistunut etenkin syömishäiriöihin, mutta hänellä on kokemusta myös psoriasista sairastavista asiakkaista.

– Psoriasis on monin tavoin ja hyvin syvästi elämään vaikuttava sairaus. Iho on eniten katseille alttiina oleva kehonosa, joten siihen liittyvät haasteet voivat nostattaa kipeitä tunteita, hän sanoo.
Kehosuhteen rinnalla puhutaan myös kehonkuvasta, joka on jokaisen oma käsitys kehostaan ja sen arvosta.

– Kun kehonkuva on positiivinen, suhtaudumme kehoomme mutkattomasti ja liitämme siihen pääosin myönteisiä tunteita, ajatuksia ja mielleyhtymiä.

Meskanen painottaa sanaa pääosin, koska kukaan meistä ei ole joka hetki täysin sinut fyysisen olemuksensa kanssa. Mutta jos kehonkuva on myönteinen, kielteisiin ajatuksiin ja tunteisiin osaa suhtautua ohimenevinä ilmiöinä.

Kohti myönteistä kehonkuvaa

Vaikka perussairaudesta ei pääsisi eroon, kehonkuvaansa voi muokata myönteiseen suuntaan. Se vaatii katseen suuntaamista vioista tai puutteista kokonaisuuteen. Kehonkuva ei ole kehon ominaisuus, vaan mielensisäistä aivotoimintaa.
– Useimmat asiakkaistani mieltävät kehonsa objekteina ja tarkastelevat sitä vain ulkonäön kautta. Kun mukaan otetaan toiminnallisuus, näkökulma laajenee, Katarina Meskanen sanoo.

Hänellä on tapana esittää asiakkailleen seuraava kysymys: Mitä kaikkea muuta olet kuin se, miltä näytät? Asiaa voi pohtia vaikka omien perhe- ja harrastusroolien kautta. Mihin kaikkeen kehoni pystyy esimerkiksi vanhempana, lapsena, puolisona, ystävänä tai vaikka tankotanssin taitajana?

Parhaimmillaan ihminen suhtautuu kehoonsa kuin ystävään, jolle haluaa hyvää.

– Tämä on monille vaikea kysymys. Emme ajattele sitä, että osaamme laulaa tai että meillä on vahvat reisilihakset, joilla osaamme roikkua tangoissa. Liian usein unohdamme kehomme pystyvyy-den, kun jumitumme arvioimaan kehoa ikään kuin ulkopuolelta.

Osa psoriaatikoista kärsii kivuista ja muista kehon toimivuutta heikentävistä oireista. Omia vahvuuksia voi silloin olla tavallistakin vaikeampaa huomata.
– Kun sairaus hankaloittaa elämää, olisi tärkeää kyetä tuntemaan lempeyttä itseä kohtaan. Hyväksyä myös sairauden aiheuttama harmitus, eikä pyrkiä kieltämään sitä, vaan suhtautua itseensä myötätuntoisesti ja lohduttavasti, Meskanen toteaa.

Somesiivous voi auttaa

On myös hyvä pohtia, millaisille vertailukohteille altistaa itsensä. Katarina Meskanen kertoo tekevänsä asiakkaidensa kanssa usein ”somesiivouksen”. Se tarkoittaa itselle ja omalle kehonkuvalle haitallisten kuvien karsimista omista sosiaalisen median kanavista poistamalla tai mykistämällä seurattavia.

– Siivoamme yhdessä kuvalähteet, jotka aiheuttavat asiakkaalle pahaa mieltä, ja etsimme sellaisia seurattavia, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan.

Etenkin nuorille sosiaalinen media on tärkeä osa elämää, joten sen kautta tuleviin vaikutteisiin on Meskasen mielestä tärkeää kiinnittää huomiota. Hän suosittelee myös hakeutumaan sellaisten ihmisten seuraan, joiden kehosuhde on mutkaton ja jotka suhtautuvat hyväksyvästi kaikenlaisiin vartaloihin.

– Silloin voi helpommin kokea itsensäkin hyväksytyksi sellaisena kuin on. Parhaassa tapauksessa myönteinen kehosuhde tarttuu.

Hän muistuttaa, että itsensä hyväksyminen vaatii kuitenkin harjoittelua ainakin silloin, jos kehosuhteessa on ongelmia. Itselleen on yhä uudelleen vakuutettava, että minä riitän, olen edelleen hyvä tällaisena. Se vaatii myös päivittäisiä pieniä päätöksiä toimia hyvinvointinsa puolesta, ei kehoaan vastaan.

Ken on kaikkein kaunein?

Länsimaiset kauneusihanteet saavat meidät havittelemaan esimerkiksi heleää ihoa, tuuheaa tukkaa, valkeita hampaita ja hoikkaa vyötäröä. Surullista on, että emme ole itsemme ainoita kriitikoita, vaan etenkin naisten ulkonäkö on usein ulkopuolistenkin suurennuslasin alla.
Viime syksynä julkaistussa Rakas keho -kirjassaan Katarina Meskanen ja valokuvaaja Heidi Strengell käsittelevät kehonkuvan haasteita juuri naisten näkökulmasta.

– Vähän kärjistäen voi sanoa, että miehet kelpaavat ja saavat ihailua osakseen usein sellaisinaan, nainen vasta sitten, kun hän muokkaa ulkonäköään. Naiset tulevat myös miehiä useammin nähdyiksi vain ulkonäkönsä edustajina, Meskanen sanoo.

Mitä kaikkea muuta olet kuin se, miltä näytät?

Hän kuitenkin arvioi, että miehet kärsivät kehonkuvaongelmista siinä missä naisetkin, mutta naisten on sosiaalisesti hyväksytympää puhua tästä aiheesta kuin miesten.
Vanhemmiten elämänroolimme muuttuessa ulkonäön merkitys saattaa pienentyä. Toisaalta vanheneminen myös haastaa kehosuhteen, koska iän myötä ruumiimme vääjäämättä heikkenee ja rapistuu.

– Elämän varrella joudumme jatkuvasti uudenlaisten haasteiden äärelle kehonkuvamme kanssa. Parhaimmillaan kehonkuva joustaa muuttuvan kehomme mukana.

Tartu kädestä

Mistä sitten tunnistaa, että kehonkuvassa on häiriö? Entä jos kyse onkin vain terveestä itsekriittisyydestä? Katarina Meskasta koko kysymys mietityttää. Hänestä kriittisyys omaa kehoaan kohtaan ei välttämättä ole koskaan kovin hyvä asia.
– Jos suhtautuminen itseen tai huoli omasta kehosta alkaa haitata hyvinvointia, kyse voi olla kehonkuvan häiriöstä. Silloin se voi täyttää ajatukset, nostattaa pintaan vaikeita tunteita, vaikeuttaa sosiaalisia suhteita tai estää tekemästä asioita, joita haluaisi tehdä. Myös itsensä kaltoinkohtelu voi olla hälytysmerkki – on se sitten suoranaista kehon satuttamista ja kurittamista tai hienovaraisempaa hyvinvoinnin laiminlyömistä, esimerkiksi ihottumaihon hoi-dosta tinkimistä.
– Tätä on tärkeä pohtia, kun itsellä on sairaus, joka vaatii paljon hoitamista pysyäkseen tasapainossa, Meskanen huomauttaa.

Jos kehonkuvaan liittyviä ajatuksia ja tunteita on vaikea työstää itsekseen, Meskanen kannustaa keskustelemaan niistä ystävän kanssa tai kääntymään asiaan perehtyneen psykologin, psyko-terapeutin tai fysioterapeutin puoleen. Apua kannattaa aina hakea.
Hänestä hyvä ohjenuora on tyyneysrukous, jonka viesti on: Hyväksy ne asiat, joita et voi muuttaa, ja muuta niitä, joita voit – ja opettele erottamaan nämä toisistaan. Esimerkiksi sairaudelleen ei ehkä voi mitään, mutta omaan suhtautumiseensa voi vaikuttaa.

Jatkuva tyytymättömyys saa asettamaan itselle vaatimuksia ja ehtoja sekä elämään sitten kun -elämää.
– Meille tarjotaan paljon ohjeita siihen, miten voisimme ottaa itseämme niskasta kiinni. Paljon suurempaa hyvinvointia saa, kun tarttuu itseään kädestä. Niin kuin hyvää ystävää tai kumppania.

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 1/2020. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.

Ville Äikäs, 40, SKY-CIDESCO-erikoiskosmetologi

”Parturini huomasi ensimmäisen läiskän hiuspohjassani, kun olin 26-vuotias. Sen jälkeen psori on vähitellen levinnyt otsalle ja kynsiin. Olen päässyt melko vähällä, mutta hilseily kyllä pahenee, jos on stressiä tai jätän väliin päivittäiset ihonhoitorutiinit.

Sairaus ei ole vaikuttanut siihen, miten koen itseni ja ulkonäköni, eikä myöskään työhöni. Ainoastaan kerran eräs asiakas kieltäytyi käsihoidosta, koska luuli psoria kynsisieneksi, joka voi tarttua.
Vaikka omalla ihollaan läiskät kyllä erottaa, ulkopuoliset eivät kiinnitä niihin yhtä paljon huomiota. Niitä voi halutessaan myös kevyesti häivyttää esimerkiksi punaisen neutraloijalla tai mine-raalipuuterilla. Paksu, maskimainen meikkivoide taas herättää jo itsessään huomiota.
Hyvä vinkki on myös korostaa kauniita piirteitä, joita meissä jokaisessa on. Ja kun muistaa hymyillä, kukaan ei enää huomaa läiskiä.”

Ellinoora Myötyri, 22, liiketalouden opiskelija, malli

”Psorini puhkesi vuonna 2012 ja paheni vaikea- asteiseksi vuonna 2017. Sain lähetteen valohoitoon, mutta päätin sinnitellä rasvauksella. Hoidin ihoani markkinoiden vahvimmilla kortisonivoiteilla ja perusvoiteella.

Osallistuessani Miss Suomi -kilpailuun 2018 iho oli hyvässä kunnossa, ja nyt tilanne on parempi kuin kertaakaan aiemmin. Uskon, että aiempaa terveellisempi ruokavalio sekä stressitön ja positiivinen elämänasenne ovat auttaneet.

En ole ottanut sairaudestani paineita, vaikka kieltämättä muutamat itkut tuli itkettyä silloin, kun hoitotasapainoa ei tuntunut löytyvän. Missikiertueen myönteinen ilmapiiri vahvisti ajatusta siitä, että ihoni ei määritä elämääni. Kauneusalallakaan kukaan ei ole täydellinen: yhdellä on joitain hyviä ominaisuuksia, toisella taas muita.

Kerron psoriasiksesta avoimesti. En ole julkaissut somessa kuvia ihottumastani sen ollessa pahimmillaan, mutta jos vaikka käsivarressani näkyy läiskä jossain kuvassa, annan sen näkyä. Some voi aiheuttaa ulkonäköpaineita, mutta toisaalta myös kehopositiivisuus on saanut alkunsa juuri sieltä.”