Psoriasista sairastava saattaa kokea sairauteensa liittyvää häpeää tai syyllisyyttä. Ikävien tunteiden käsittelyyn auttaa niiden nimeäminen, sanoittaminen ja ilmaiseminen.

Terveyspsykologi Sanna Sinikallio kertoo, että moniin kroonisiin sairauksiin liittyy häpeän piirteitä. Vaikka kyse olisi tavallisestakin sairaudesta, sairastava saattaa hävetä omaa poikkeavuuttaan. Moni pohtii myös omaa osuuttaan ja vastuutaan sairastumiseen liittyen.

Toisaalta psoriasikseen liittyy erikoispiirre: näkyvät iho-oireet, jotka voivat saada sairastavan häpeämään kehoaan.

– Elämme niin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, että sillä on varmasti vaikutuksia psoriasista sairastavan arkeen, Sinikallio toteaa.

Häpeä on Sinikallion mukaan tavanomainen asia erityisesti sairauden alkuvaiheessa, jolloin sairastunut vielä sulattelee asiaa mielessään. Häpeäminen on siksi inhimillistä reagointia, ja voi olla jopa epätavallista, jos sitä ei missään vaiheessa esiinny. Omaa häpeämistään ei siis kannata hävetä.

Omaa häpeämistään ei kannata hävetä.

Häpeä saattaa myöhemminkin putkahdella esiin esimerkiksi psoriasiksen pahenemisvaiheen aikana. Tunnetta kannattaa käsitellä, sillä pitkään jatkunut häpeä voi vaikuttaa moneen asiaan.

– Häpeä voi johtaa tietynlaiseen noidankehään: Kun ihmisellä on kokemus siitä, että hän on erilainen tai ulkopuolinen, hän saattaa eristäytyä eikä toteuta itseään sillä tavalla kuin muuten haluaisi, Sanna Sinikallio kertoo.

Psykologisella tasolla häpeäminen altistaa monenlaisille mielialaoireille, kuten masennukselle ja ahdistukselle. Siksikin tunteeseen on tärkeää puuttua ajoissa.

Aseta häpeä mittakaavaan

Sanna Sinikallion mukaan on tärkeää sanoittaa, ilmaista ja käsitellä oman mielen sisällä olevia ajatuksia: Silloin ne on helpompi asettaa oikeaan mittakaavaan.

– Omista ajatuksista voi kertoa turvalliselle ihmiselle kuten läheiselle tai ammattilaiselle. Toisen ihmisen kanssa voi vertailla sitä, mitä itse ajattelen ja mikä oikeasti pitää paikkansa, Sinikallio avaa.

– Jos jokin ajatus asuu pelkästään oman mielen sisällä, sen mittasuhteet kasvavat helposti liian suuriksi. Omia mietteitä voi avata vaikka puhumalla tai kirjoittamalla. Lähes mikä tahansa tapa ”ulkoistaa” mielen sisällä olevia asioita auttaa saamaan etäisyyttä niihin.

Jos jokin ajatus asuu pelkästään oman mielen sisällä, sen mittasuhteet kasvavat helposti liian suuriksi.

Työtä itsensä hyväksymiseksi kannattaa silti tehdä myös omassa mielessään. Sairauteen sopeutuminen on tärkeä ja usein pitkä prosessi. Sinikallion mukaan keskeistä on pohtia, mikä itselle on tärkeää elämässä ja mikä tekee minusta juuri minut – ja mikä toisaalta on psoriasiksen rooli.

– Esimerkiksi ulkonäöllä on suuri merkitys ihmisen itsearvostukselle. Ihmisillä on kuitenkin muitakin rooleja ja ominaisuuksia. Näitä puolia on hyvä pyrkiä vahvistamaan, Sinikallio toteaa.

– Psoriasis sairautena ei vaikuta ihmisen osaamiseen tai pystyvyyteen, ja sen takia itseltään ei kannata evätä mahdollisuuksia.

Irti syyllisyydestä

Psoriasista sairastava saattaa joskus kokea, että on aiheuttanut sairauden tai sen pahenemisen omilla elintavoillaan. Vaikka elintavoilla on psoriasikseenkin vaikutusta, ne eivät koskaan yksin selitä sairautta.

Sanna Sinikallio ohjaa psoriasista sairastavan ajattelemaan akvaariota, joka on täynnä vettä. Jos akvaarioon alkaa tipahdella kiviä, yksi kivi ei vielä saa vettä läikkymään reunan yli. Jos kiviä tipahtaa veteen monta, tilanne on toinen.

– Jos ihmisen elintavat ovat yksi kivi akvaariossa, niin toinen iso kivi on esimerkiksi perinnöllinen alttius, jolle sairastava ei itse voi mitään. Myös stressi vaikuttaa herkästi psoriasikseen, eikä sitäkään voi kokonaan itse hallita, Sinikallio sanoo.

Vaikka elintavoilla on psoriasikseenkin vaikutusta, ne eivät koskaan yksin selitä sairautta.

Sinikallio ohjaakin ajattelemaan elintapoja ja niihin liittyviä arjen valintoja myönteisestä näkökulmasta: Niiden avulla sairautta on mahdollisuus saada joiltain osin hallintaan, vaikka perintötekijät vaikuttavatkin taustalla.

– Itseään kohtaan on hyvä olla myös lempeä. Elämässä on paljon muutakin kuin sairaus, ja aina ei jaksa rasvata täydellisesti.

Psoriasikseen liittyvä perinnöllinen alttius voi joskus aiheuttaa syyllisyyden tunteita: Olenko siirtänyt sairauden eteenpäin omalle lapselleni tai lapsenlapselleni? Ajatus on Sinikallion mukaan inhimillinen ja ymmärrettäväkin. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että psoriasiksen kohdalla kyseessä on pelkkä alttius, eikä sairaus välttämättä periydy.

– Meillä kaikilla on geeneissämme erilaisia alttiuksia, jotka välittyvät väistämättä eteenpäin. Vaikka omalle lapselle periytyisi terveyteen liittyviä riskejä, vanhempi voi samalla välittää myös selviytymiskeinoja ja ehdotonta rakkautta: Tämä sairaus on meille jo tuttu ja se ei määritä sinua, Sinikallio toteaa.

Älä jää yksin

Omia tunteita ja ajatuksia ei aina ole helppo eritellä. Paha olo voi olla vain selittämätön, puristava tunne kehossa. Sanna Sinikallio ohjaa tarkkailemaan mielialan vaikutuksia omaan käytökseen.

– Jos psoriasista sairastava tunnistaa, että alkaa välttää itselleen mieluisia asioita, eristäytyä tai esimerkiksi murehtia öisin, olisi hyvä havahtua tarkastelemaan omaa jaksamista, Sinikallio sanoo.

Mielen sisäisten asioiden kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan purkaa niitä muiden ihmisten kanssa. Sairastavan ei tarvitse ajatella, että omat ajatusmallit on osattava parantaa itse.

Sairastavan ei tarvitse ajatella, että omat ajatusmallit on osattava parantaa itse.

Vertaistuki muilta sairastavilta tuo monelle apua ja auttaa saamaan asioita oikeaan mittakaavaan. Samalla voi päästä yli tunteesta, että on yksin psoriasiksen kanssa. Ammattiapua taas voi etsiä esimerkiksi oppilaitoksen, oman terveyskeskuksen tai työterveyshuollon kautta.

– Kenellä tahansa voi olla kausi, jolloin haluaa olla enemmän itsekseen, ja tämä on ihan normaalia. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että elämä kaventuu jatkuvasti sairauden ympärille eikä läheistenkään tuella pääse liikkeelle, on hyvä hakea ammattiapua, Sinikallio toteaa.

Havahtumisen paikkoja ovat myös itsetuhoiset ajatukset tai tunne siitä, ettei saa mielihyvää mistään.

Sanna Sinikallio kannustaa hakemaan tukea muilta jo varhaisessa vaiheessa.

– Psoriasis ja muutkin pitkäaikaissairaudet ovat ilman muuta kuormittava tekijä elämässä. Siksi sairastavan on hyvä pohtia omaa jaksamistaan myös silloin, kun asiat eivät ole kovin huonosti, Sinikallio rohkaisee.

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 3/2022. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.