Verkko ja sosiaalisen median keskustelupalstat pursuavat erilaisia ohjeita psoriasiksen hoitoon ja terveempään elämään. Kaikkea terveystietoa ei kannata purematta niellä.  

Psoriasiksen yksilöllisiä oireita voidaan hoitaa monilla eri tavoilla. Kun vanhat keinot eivät toimi, psoriasista sairastavan on helppo etsiä uusia hoitovinkkejä verkosta tai muilta sairastavilta sosiaalisen median keskusteluryhmistä. Apu voi kuitenkin johtaa myös harhaan. 

– Monen on helpompi uskoa vertaista kuin esimerkiksi asiantuntijaa. Silti täytyy aina muistaa, että pelkän oman kokemuksen perusteella ei voi antaa neuvoja muille, toteaa lääketieteen tohtori, professori Juhani Knuuti Turun yliopistosta ja Tyksistä. 

Knuutin mukaan parantumattoman pitkäaikaissairauden kohdalla on inhimillistä ja luonnollistakin, että ihmisellä on tarve keksiä oikopolkuja, jotka parantaisivat sairauden. Toive ohittaa helposti realismin, jos lukee tarinoita ihmeparantumisista. Suuri osa verkossa liikkuvista terveysväittämistä osoittautuu kuitenkin lähemmin tarkasteltuna virheellisiksi. 

STIGMA auttaa paljastamaan huuhaan 

Miten voi tunnistaa, millainen terveysväite on harhaanjohtava, ehkä vaarallinenkin? Knuuti on kehittänyt virheellisen terveystiedon tunnistamiseen STIGMA-nimisen muistisäännön, jossa jokainen kirjain edustaa yhtä tunnusmerkkiä. Mitä useampi kriteeri täyttyy, sitä todennäköisemmin väittämä on epäluotettava. 

STIGMA-muistisäännön S-kirjain viittaa salaliittoon.

– Hälytyskellojen pitäisi soida aina, jos salaliitto tulee esiin terveysväittämien yhteydessä, Knuuti sanoo. 

Tyypillisiä salaliittoajattelun tunnusmerkkejä ovat maininnat siitä, kuinka lääkärit eivät halua kertoa jostakin asiasta tai lääketeollisuus salaa tietoa. 

Hälytyskellojen pitäisi soida aina, jos salaliitto tulee esiin terveysväittämien yhteydessä.

T-kirjain edustaa tutkimusta. Jos jokin vastaantuleva tieto epäilyttää, kannattaa selvittää, onko sen taustalla tehty oikeita tutkimuksia – vai onko kyseessä enemmänkin yksittäisten ihmisten näkemys? 

STIGMA-säännön I-kirjain viittaa ihmeeseen. 

– Oikeat lääketieteelliset ihmeet ovat todella harvinaisia. Jos jonkin hoitotuloksen kerrotaan olevan todella ihmeellinen, se on todennäköisesti liian hyvä ollakseen totta, Knuuti toteaa. 

G-kirjain tarkoittaa gurua. Jos terveysväittämän yhteydessä viitataan jatkuvasti tiettyyn ihmiseen, kuten yksittäiseen professoriin, ei väite usein kestä lähempää tarkastelua. Guru voi osoittautua itseoppineeksi maallikoksi tai jopa keksityksi henkilöksi. 

– Tutkittuja hoitoja eri sairauksiin ei juuri koskaan tuoda esiin vain yhden ihmisen kautta. Kun jostakin asiasta on tehty riittävästi tutkimusta, tämän aiheen ”guruja” on silloin satoja, Knuuti muistuttaa. 

M-kirjain puolestaan viittaa myyntiin. Raha on yleisin syy virheellisen terveystiedon levittämisen taustalla. Usein tarkoituksena on lopulta myydä jotakin tiettyä ihmetuotetta, kirjaa tai kurssia. Knuuti antaa esimerkin: Ravintovalmennusta voi olla hankala markkinoida vetävästi pelkkien kansallisten ravitsemussuositusten perusteella. Tilanne muuttuu, jos kurssin mainoslauseena onkin väite, joka poikkeaa totutusta. Tällainen väite on lähes aina virheellinen, ja saattaa olla keksitty pelkästään myynnin kasvattamista varten.

Viimeinen kirjain, A, tarkoittaa asiantuntijuutta. Kun kuulee terveysväittämän, on syytä miettiä, onko väitteen esittäjällä oikeaa asiantuntemusta tai koulutusta aiheesta.

Yksittäinen tutkimus voi johtaa harhaan

Luotettavaa terveystietoa on onneksi tarjolla runsaasti. Esimerkiksi lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suositukset ja Terveyskirjasto-palvelu tarjoavat tutkittua tietoa sairauksista ja niiden hoidosta.  

Alkuperäisten tieteellisten tutkimusten tulkinta voi Knuutin mukaan olla yksittäiselle ihmiselle hankalaa.  

– Jos ei tunne tutkimustiedon hierarkiaa, voi näyttää siltä, että luotettavatkin tutkimukset ovat ristiriidassa keskenään. Todellisuudessa kyse on yleensä siitä, että erilaiset tutkimukset mittaavat eri asioita, Knuuti sanoo. 

Toisaalta yksittäisen tutkimuksen tulokset voivat myös poiketa yleisestä näkemyksestä. Tiedeyhteisössä on käytäntö, että tilastollisesti viiden prosentin virhe hyväksytään. Jos samasta aiheesta on tehty tuhat tutkimusta, niistä 50 voi siis antaa päinvastaisen tuloksen kuin muut, ilman että linjauksia pitäisi sen vuoksi muuttaa. 

– Tästä syystä ei koskaan kannata tarkastella vain yhtä tutkimusta jostakin aiheesta, vaan koko tutkimusmassaa, Knuuti muistuttaa.  

Ei helppoja ratkaisuja

Psoriasista sairastava saattaa ajatella, että somesuosittelujen perusteella ulkomailtakin voi melko turvallisesti tilata esimerkiksi voiteita, koska tuotetta käytetään vain ulkoisesti. Paikallishoitojenkin kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana. 

– Kyllä kemikaalit ja lääkeaineet imeytyvät ihon läpi verenkiertoon. Joskus tulee vastaan tapauksia, joissa jotakin tuotetta markkinoidaan vaikkapa kasviperäisenä, mutta todellisuudessa siihen on ujutettu lääkeainetta, Juhani Knuuti sanoo. 

Monimutkaisiin ongelmiin tai sairauksiin ei yleensä ole helppoja ratkaisuja.

Vaikka verkon keskusteluryhmissä on paljon hyvää, kannattaa niihin silti suhtautua terveellä kriittisyydellä. Vertaistuki on pitkäaikaista sairautta sairastavalle arvokasta, mutta joskus sen nojalla voidaan jakaa virheellistä tai jopa vaarallista tietoa. 

– Sairauden ympärille perustetuilla järjestöillä on todella tärkeä rooli luotettavan tiedon välittäjinä. Yhdistyksissä osataan yleensä olla kriittisiä ja toiminta on järjestäytynyttä. Somesta tämä puuttuu. Joissain keskusteluryhmissä saatetaan jakaa esimerkiksi mustia listoja lääkäreistä, jotka eivät tee tiettyä toimenpidettä. Silloin ne eivät enää oikein toteuta vertaistuen ideaa, Knuuti toteaa.

– Kannattaa pitää mielessä, että monimutkaisiin ongelmiin tai sairauksiin ei yleensä ole helppoja ratkaisuja. Hoidot kuitenkin kehittyvät, kun niitä tutkitaan ja työtä tehdään pitkään. Psoriasiksen lääkehoitojen kehitys on tästä hyvä esimerkki.

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 4/2021. Jos et vielä saa lehteä, liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna tai tee tilaus täällä.