Nuotion savussa leijuu kyteviä, roihuavia ja hiipuvia kriisejä. Eroja, sairauksia ja traumoja.

Aluksi jokainen puhuu vuorollaan, minkä jälkeen keskustelu on vapaata. On keräännytty pariksi tunniksi laavulle olemaan miehiä miehen tarpeessa, miesten piiriin.

Olen keskiluokkainen pärjääjä, joka harrastaa henkistymistä. Tunnen meditaatiot, joogat ja energiahoidot sekä niitä tarjoavat gurut, jotka näkevät sieluuni. Olen käynyt päihteettömillä fiilistelyfestivaaleilla, etsinyt totuutta psykedeeleistä ja lukenut buddhani.
Olen herkkä ja altis, minulle voi myydä monia tuotteita henkistymisteollisuuden hyllystä, mutta myönteisyysmedaljongit jätän hipeimmeille hahmoille.

Miesten piiri on kasattu tutulta tutulle -periaatteella, yksi tuntee yhden ja toinen toisen. Vetäjänä toimii mies, joka on vetänyt ryhmiä ennenkin. Vastaavia tapaamisia on useissa kaupungeissa. Raha ei liiku ainakaan minun pussistani, palkka toiminnasta lienee sen vaikutus sydämen säästöpossuun.

Osallistun piakkoin piiriin kolmannen kerran. Ehdottomasti haluan mennä, vaikka minua suorastaan vituttaa halaaminen ja ylisanoin kehuminen.

Miksi sitten asetumme avautumaan tuntemattomille? Siksi, että tarve on suuri ja ristiriidat ovat isoja. Kaikki tuntuu alkavan siitä, että menemme porukalla piiloon. Siellä voimme unohtaa miehen roolit, joissa jokainen on tahtomattaan tai tahdostaan elänyt, mutta jotka eivät ole venyneet tunne-elämän ja omana itsenä olemisen tarpeisiin.

Voimme unohtaa miehen roolit, joissa jokainen on tahtomattaan tai tahdostaan elänyt.

Miehet tarvitsevat miehiltä turvaa ja kunnioitusta. Tarvitaan ilmapiiri, jossa voi pillittää ja hihkua eikä kukaan teilaa tai tirsku.
Monelta on luottamus miehiin mennyt isäsuhteessa tai kaveriporukoissa, jotka eivät ole osanneet arvostaa ja käsitellä tunteita.

Jokaisen olisi hyvä päästä säännöllisesti omiensa sekaan kertomaan, miten menee. Minun piirissäni on omat autot ja laadukasta teknistä housua jalassa. Ollaan hyväosaisia, on osattu hankkia apua ja tietoa toipumisesta.

Mitkä ovat henkisen turvallisuuden tasot heillä, joilla ei ole yhtään ystävää, saati rohkeutta edes teoriassa luottaa nuotiopiirilliseen tuntemattomia?

Mistä on miehistömme sitten tehty? Kehoissa pulpahtelee surua ja häpeää. Syyllisyys liimautuu saumoihin. Vierustoverini kertoi antaneensa isälleen anteeksi ja minä todella tunsin sen ilmassa sillä hetkellä, keveytenä, varmaankin rakkautena. Kun on pitänyt olla rajoilla, on pitänyt myös käsitellä asioita. Nuotiopiirissä nakerretaan jurouden jatkumoon halkeamia.

Nuotiopiirissä nakerretaan jurouden jatkumoon halkeamia.

Toisaalta, ei miesten piiri ole mitään ihmeellistä. Erikokoisia ja eri tavalla syntyneitä miesporukoita on kaikkialla: peliporukoita, työporukoita, ystävyyksiä lapsesta saakka. Miesten piiri on keinotekoisesti kasattu lapsuuden kaveripiiri. Sen ovat kasanneet aikuiset, siinä erotus.

Entä se pakkohali? Se on minun kyynisyyttäni. Kosketuksen ja isän sylin kaipuu on kääntynyt minua vastaan: En siedä saada sitä, mitä tarvitsen. Halaan silti kaikkia, siedätän.
Nuotion kekäleet hehkuvat myös tavallista tuumailua, toiveikkuutta ja naurua.

Teemu Vesterinen on stand up -koomikko, tuottaja ja käsikirjoittaja.

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 4/2022. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.