Harvoin kuulee sanottavan positiivista suomalaisesta julkisesta terveydenhuollosta, parjausta sen sijaan sitäkin enemmän.

Sanotaan, että matkailu avartaa ja toden totta: Se usein tuo perspektiiviä asioihin, olipa kyse henkilökohtaisesta elämästä tai yhteiskunnallisista asioista.

Iso-Britanniassa julkisen terveydenhuollon järjestämisestä vastaa Kansallinen terveyspalvelu NHS. Itselläni oli kesällä mahdollisuus tutustua hiukan syvällisemmin brittien järjestelmään lääkärintyöni puolesta. Kokemukset jättivät pelottavan olon siitä, millaista olisi olla sekavan ja toimimattoman järjestelmän armoilla.

Englannissa kävelin kadulla, kun satuin paikalle tilanteeseen, jossa kanssakulkija oli mennyt tajuttomaksi. Henkilö onneksi virkosi, mutta kohtauksen syy oli epäselvä ja jatkohoidon tarve ilmeinen. Soitin hätäkeskukseen, ja hätäkeskuspäivystäjä ilmoitti ambulanssin noutavan potilaan arviolta parin tunnin kuluttua.

Englannissa kävelin kadulla, kun satuin paikalle tilanteeseen, jossa kanssakulkija oli mennyt tajuttomaksi.

Britannian EU-eron myötä NHS on käynyt läpi kipeitä muutoksia lääkäri- ja rahapulan vuoksi. Eräänä aamuna katselin kuntosalilla brittikanavan paikallisuutisia, joissa käsiteltiin kiirellisen hoitoonpääsyn ontumista – siis täsmälleen samaa asiaa, jonka olin kohdannut avunantotilanteessa.

Jutun yhteydessä esitettiin hätäkeskukseen tulleita puheluita. Niistä yksi oli johtanut ensihoidon saapumisviiveen vuoksi jopa soittajan menehtymiseen ennen kuin apu oli saapunut paikalle.

Päädyin koeponnistamaan NHS-järjestelmää vielä toistamiseen. Tarvitsin reseptilääkettä, ja koska minulla ei ole oikeutta toimia lääkärinä Englannissa, sähköisen lääkemääräyksen näppäili englantilainen kollega. NHS:n ja apteekin reseptijärjestelmässä oli ollut pitkin vuotta häiriöitä, ja yksinkertaisen asian hoitamiseen kului apteekissa muutama tunti.

Jossain vaiheessa totesin farmaseutille nauraen, että joltakin voisi palaa pinna tähän odottamiseen. Siihen farmaseutti vastasi iloisesti: Hei, te suomalaisethan olette tutkitusti maailman onnellisinta kansaa, helppohan teidän on pysyä positiivisina.

Jossain vaiheessa totesin farmaseutille nauraen, että joltakin voisi palaa pinna tähän odottamiseen.

Jos me Suomessa olemme jossakin onnistuneet, niin ainakin positiivisen Suomi-kuvan brändäämisessä, ajattelin enkä halunnut pilata mielikuvaa olemalla odotteluun kyllästynyt motkottava asiakas. Poistuin tyytyväisenä kahteen asiaan: Siihen, että minulla vihdoin oli lääkepaketti käsilaukussa ja siihen, että meillä suomalaisessa terveydenhuollossa moni asia on vielä verrattain hyvin.

Entä mitä kävi ambulanssia odotelleelle potilaalle? Hän päätyi nopeimmalla mahdollisella kuljetuksella eli neuvokkaan ohikulkijan pakettiautokyydillä sairaalaan.

Kaikessa terveydenhuoltoon liittyvässä keskustelussa usein unohtuu omahoidon ja lähiympäristön merkitys. Jokaisen on tärkeä miettiä, miten voi selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla arjessaan ja mistä saada apua, kun asiat eivät ole hyvin.

Etenkin muuttuneissa elämäntilanteissa, kuten omassa tai läheisen sairastumisessa, punnitaan ihmissuhdeverkoston kantokyky ja turva. Kun omasta arjesta löytyy välittäviä ihmisiä ja toimiva terveydenhuoltojärjestelmä, rakentuu arvokasta turvallisuudentunnetta – vaikka juuri nyt olisi elämänsä kunnossa.

Pippa Laukka on liikuntalääketieteen erikoislääkäri, kirjailija, kolumnisti ja tv-juontaja.

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 3/2022. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.