Onneksi tämä on pian ohi, ajattelee moni meistä verinäytettä antaessaan tai pistoslääkettä saadessaan. Joskus neulapelko voi kehittyä niin suureksi, että se saa välttelemään pistostilanteita.

Pelko pistoksia kohtaan ei synny niinkään toimenpiteen tuottamasta kivusta, vaan tilanteeseen liittyvästä ahdistuksesta.

– Pistospelkoa tuntevalla kivun tunne on toissijainen asia. Jokainen aikuinen on kokenut ja pystyy sietämään paljon vahvempaa kipua kuin minkä pistäminen aiheuttaa. Kyse on foobisesta, pelkoihin liittyvästä reaktiosta, kertoo erikoispsykologi, kipututkija Tage Orenius.

Hän huomauttaa, että lapsen pistoskammon takana voi olla myös kivun tunne, etenkin jos pistos on aiemmin annettu hänelle kömpelösti tai pahimmillaan jopa väkisin.

Lapsi myös kokee aikuista herkemmin kipua, koska keskushermosto ei ole vielä riittävän kehittynyt kivun säätelyyn.

Pistospelkoa tuntevalla kivun tunne on toissijainen asia.

Pistospelko onkin yleisempää lapsilla kuin aikuisilla, sillä pelko tyypillisesti laantuu iän ja kokemuksen karttuessa. Tutkimusten mukaan jonkinasteista pistospelkoa kokee 3­–10 prosenttia aikuisista.

Voimakasta pistospelkoa kutsutaan pistoskammoksi eli -fobiaksi, mutta termit eivät ole tarkkarajaisia. Oreniuksen mukaan fobiasta on kyse, jos pelko estää menemästä verikokeeseen tai ottamasta lääkkeen, vaikka siihen olisi syytä.

Pienellä osalla ihmisistä pistospelkoon voi liittyä myös taipumus vasovagaaliseen pyörtymiseen, jossa autonomisen hermoston reaktiot saavat verenpaineen ja sykkeen ensin nousemaan ja sitten jyrkästi laskemaan.

– Pahimmillaan jo neulan näkeminen tai siitä puhuminen voivat silloin alkaa pyörryttää.

Pienin erin altistuen

Kohdepelko eli fobia on emotionaalinen ja fysiologinen reaktio uhkaavaksi koettuun tilanteeseen, tässä tapauksessa neulan tunkeutumiseen ihon läpi.

Tage Oreniuksesta reaktio on hyvin ymmärrettävä, koska pistäminen rikkoo ihmisen koskemattomuutta.

– Kun terävä esine tunkeutuu kehon sisälle, se on psyykkisesti, kehollisesti ja evolutiivisestikin katsottuna hyvin suuri uhka.

Orenius kertoo, että evolutiivisen teorian mukaan pistospelko on ihmiskunnassa pysynyt yllä, koska se on aikoinaan palvellut selviytymistä.

Terävän piikin aiheuttama kudosvaurio olisi voinut olla kohtalokas henkiin jäämisen kannalta.

Kun terävä esine tunkeutuu kehon sisälle, se on psyykkisesti, kehollisesti ja evolutiivisestikin katsottuna hyvin suuri uhka.

Kuten kaikkia pelkoja, myös pistospelkoa voidaan lievittää.

– Altistumisharjoittelu, jossa ihminen joutuu kohtaamaan asteittain ja turvallisesti pelottavaa tilannetta, vähentää ahdistuneisuutta. Tästä on näyttöön perustuvaa tutkimusta.

Harjoittelu voi tapahtua mielensisäisesti liittämällä pelottavaan tilanteeseen turvallisuuden tunnetta ylläpitäviä mielikuvia.

Kun oma mieli on herkistynyt reagoimaan voimakkaasti tiettyyn ärsykkeeseen, mielikuvien avulla sitä totutellaankin vähitellen sietämään.

– Tämä voi tapahtua myös niin, että katsotaan vaikka YouTube-videota verikokeen ottamisesta ja opetetaan mieltä olemaan rauhallinen ahdistustriggeristä eli pistämisen näkemisestä huolimatta. Poisherkistetään mieltä systemaattisesti ja siten vähitellen vaimennetaan pelkoa.

Rutiinit tuovat turvaa

Lasten pistospelon hoitamisessa Tage Orenius painottaa leikkimielisyyttä. Jos kyseessä on pieni lapsi, hän voi totutella asiaan vaikka antamalle ensin leikisti pistoslääkkeen nallelle. Näin hän pääsee osalliseksi tilanteen hallinnasta.

Lapselle kannattaa kertoa, miksi pistos annetaan ja miten se vaikuttaa. Häneltä voi kysyä, haluaisiko hän pitää pehmolelua sylissä tai vaikka kuunnella musiikkia toimenpiteen aikana.

Psykologin työssään Orenius hyödyntää myös hypnoosia.

– Hypnoosissa olen yhdistänyt mielihyvän tunnetta pistostilanteeseen niin, että hyvä fiilis pysyy yllä vaikkapa koko matkan terveyskeskukseen ja vielä pistämisen jälkeenkin. Se neutraloi kehon ja mielen hälytystilaa.

Lapselle kannattaa kertoa, miksi pistos annetaan ja miten se vaikuttaa.

Orenius kertoo eräästä lapsipotilaastaan, joka sai pistoslääkettä pitkäaikaissairauteen ja jonka pistosfobia oli laajentunut.

Lapsen pelko kohdistui paitsi itse toimenpiteeseen, myös lääkkeen aiheuttamaan poltteeseen ja lääkkeen väriin. Hypnoosin avulla pelot lievenivät. Lisäksi lääkkeen antamiseen liittyviä käytäntöjä muutettiin lapsen kotona.

Vanhemmat panivat lääkkeen ruiskuun jo ennen kuin lapsi tuli huoneeseen, jotta kaikki olisi valmiina, kun lapsi on läsnä. Lääke myös annettiin aina täsmällisesti samaan aikaan. Näin lapsi tiesi, mitä tapahtuu ja milloin.

– On tärkeää, että vanhemmat tuntevat pistämiseen liittyvät rutiinit ja ottavat ne omakseen. Se luo turvallisuutta ja ennustettavuutta. Rutiinit helpottavat myös pistospelkoa tuntevia aikuisia, Orenius neuvoo.

Älä puhu piikistä

Sanoillakin on merkitystä pelkojen hoitamisessa. Pistospelkoa tuntevalle ei pidä puhua pistämisestä, neuloista ja piikeistä, vaan esimerkiksi lääkkeen antamisesta.

– Pistäminen on aggressiivinen termi. Ja kun koira viedään piikille, ei senkään tilanne enää kovin hyvä ole, Tage Orenius toteaa.

Orenius on valmentanut muun muassa pistoksia antavia sairaanhoitajia. Kyse on hänen mukaansa pitkälti vuorovaikutuksesta eli siitä, kuinka turvalliseksi ja luontevaksi tilanne luodaan. Potilaan pelkoa ei pidä ihmetellä eikä vähätellä.

Pistospelkoa tuntevalle ei pidä puhua pistämisestä, neuloista ja piikeistä, vaan esimerkiksi lääkkeen antamisesta.

– Terveydenhuollon ammattilaisen on oltava riittävän avoin ja rohkea ottamaan pelkotila vastaan, jotta potilas kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Jos pistoksen antajaa jännittää, hänen pitää neutraloida omaa oloaan ja ajatella, että se on minun tunteeni ja potilaan pelko hänen tunteensa.

Potilasta usein auttaa, jos hän on kuvitellut tilanteen onnistumisen etukäteen mielessään ja ulottanut mielikuvansa myös myöhempiin hetkiin.

Esimerkiksi lapsen kanssa voi sopia, että lääkkeen saannin jälkeen käydään jätskillä tai tehdään jotain muuta mukavaa.

– Kun on voimakas pelko tiettyä tilannetta kohtaan, omissa mielikuvissa aika usein pysähtyy siihen. Pistospelkoa kokevan aikuisenkin oloa rauhoittaa, kun hän mieltää ajan jatkuvan myös pistoshetken jälkeen, Orenius kannustaa.

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 3/2023. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.