Psorilinjan sairaanhoitaja Kristiina Rautio tietää omasta kokemuksestaan, että psoriasikseen voi saada apua.

Haastattelu Psorilinjan sairaanhoitajan, terveydenhoitaja Kristiina Raution kanssa keskeytyy heti alkuunsa, kun Psorilinjan kännykkä soi.

– Mietiskelinkin, mitä sinulle kuuluu! Onko lääkitys nyt aloitettu?, Rautio kyselee.

Keski-ikäinen mies kertoo tilanteestaan. Rautio kysyy väliin tarkennuksia, nyökkäilee tyytyväisenä. Parissakymmenessä minuutissa ehditään käydä läpi muun muassa uuden lääkkeen aloittamiseen liittyvät pelot ja hammasterveyden vaikutus psoriasikseen.
– Koskaan ei voi tietää etukäteen, miten kauan puhelu kestää. Osa haluaa täsmätietoa jostain kurssistamme tai paikallishoidoista, osa vain jutella.

Moni soittaja on tullut juuri lääkäristä uusi resepti kourassa, mutta vastaanotolla ei ole ollut aikaa asioiden läpikäymiseen. Rautio ei ota kantaa lääkitykseen tai hoitoon, vaan kuuntelee, kannustaa ja antaa vinkkejä. Kaikki neuvot pohjaavat psoriasiksen Käypä hoito -suositukseen. Ja neuvoa Rautio osaa: hänellä on 40 vuoden kokemus elämästä psoriasiksen kanssa.

Lapsuus sairauden varjossa

Kristiina Raution psoriasis puhkesi jo vauvana, ja lehahti täydellä voimalla kuusivuotiaana.
– Lapsuudesta muistan, että olin jatkuvasti väsynyt ja ihoani poltti, ihan kuin päälleni olisi heitetty kiehuvaa vettä. Vanhempani kokeilivat kaikkea homeopatiasta aserasvaan minua auttaakseen.
Pellosta lähimmän ihotautilääkärin vastaanotolle oli 300 kilometriä ja hoitojaksot Oulun yliopistollisessa sairaalassa olivat arkea. Kun yläasteen luokkakaverit lähtivät kesälomalle, Rautio suuntasi osastolle.

Psoriasis on vaikuttanut hänen elämäänsä monin tavoin: Teini-iässä kuormitti sairauden vaikutus ulkonäköön. Myöhemmin ammattihaaveet menivät uusiksi ja toive useammasta lapsesta oli unohdettava, kun ensimmäinen raskaus nosti tulehdusarvot tappiin.

Kolmivuorotyönsä sairaalassa Rautio hoiti sisulla, mutta vapaa-aikana hän ei jaksanut kuin nukkua. Kirvely ja kutina iholla oli jatkuvaa ja nivelpsoriasis teki liikkumisesta kivuliasta. Kaiken huipuksi Rautiolle puhkesi valohoidosta paha allergia, joka esti muutaman vuoden ajan kokonaan auringossa oleskelun.

– Välillä mielen valtasi toivottomuus. Pelotti, miten minulle tässä käy, Rautio muistelee.

Käänne parempaan tapahtui, kun lääkäri määräsi hänelle biologisen lääkkeen 13 vuotta sitten.
– Jo ensimmäinen piikki tehosi. Koin, että sain uuden elämän.

Oma kokemus ratkaisee

Nyt Kristiina Rautio hyödyntää omia kokemuksiaan auttaessaan muita. Psorilinjaan voi ottaa yhteyttä, kun kaipaa käytännön vinkkejä psoriasiksen itsehoitoon, tietoa kursseista tai haluaa vain jutella jonkun kanssa psoriasiksesta. Valtaosa soittajista sairastaa itse, mutta joukossa on myös huolestuneita vanhempia, lapsia ja muita läheisiä. Eniten kysymyksiä tulee nivelpsoriasiksesta.
Rautio suhtautuu lääkkeisiin myönteisesti, mutta ei tuputa mitään. Hänestä juuri oma kokemus on ratkaiseva: jos joku tuntee hyötyvänsä tietystä ruokavaliosta tai luontaistuotteesta, miksi sitä ei silloin saisi käyttää?

Pelotti, miten minulle tässä käy.

– Minusta kaikki on hoidossa sallittua, kunhan muistetaan kohtuus, eikä osteta kaappia täyteen ihmeainetta, jonka myötä koko talous kaatuu.

Auttaminen palkitsee

Tällä hetkellä Kristiina Rautio kokee voivansa hyvin. Niskassa kutiaa yksittäinen psoriläiskä, mutta iho on muuten puhdas, eikä niveliäkään suuremmin särje.

– Psoriasiksesta ei koskaan pääse eroon, mutta onneksi se aaltoilee. Tätä teroitan tänne soittavillekin.
– Monella soittajalla on stressiä, pelkoja, huolta ja suruakin sairauden vuoksi. Vakuutan, että vaikeaa vaihetta seuraa varmasti parempi.

Psorilinjan päivystyksen lisäksi Rautio käy luennoimassa ja kouluttamassa eri puolilla maata sekä ohjaa aurinkopainotteisia sopeutumisvalmennuskursseja Kanariansaarilla. Hän kohtaa työssään välillä suurta yksinäisyyttä ja rankkoja ihmiskohtaloita. Silti tai juuri siksi hän kokee olevansa unelmatyössään.

– Tavoitteeni on, että kukaan ei ainakaan tiedon puutteen vuoksi joudu käymään sairauden kanssa läpi samaa, minkä minä olen joutunut käymään.
– Yksittäisetkin onnistumiset tuntuvat tosi hyvältä. Aina, kun joku saa luennosta tai tapaamisesta avun, tunnen, että kannatti lähteä.

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 1/2020. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.