Kysymykseen “Mitä kuuluu?” valtaosa suomalaisista vastaa ”Ihan hyvää”, ja perään vielä kiitetään kysyjää. “Miten voit?” -kysymykseen voikin jo vastata vähän pidemmin.

Jos kannettavana on psoriasis, vastaus voi liittyä esimerkiksi ihon tai nivelten kuntoon. “Kuinka jakselet?” -kysymys antaa puolestaan mahdollisuuden myös mielen ja laajemmin psyykkisen hyvinvoinnin miettimiseen. 

Psoriasis on erittäin moni-ilmeinen sairaus ja vaatii jonkintasoista sopeutumista jokaiselta sairastuneelta. Siinä missä toinen pääsee psorinsa kanssa hyvinkin vähällä arjessaan, toinen joutuu ottamaan sen huomioon joka päivä. 

Olen tehnyt töitä sopeutumisvalmennuksen parissa vuodesta 1996 asti. Uran alkuvaiheessa opiskelin sopeutumisprosesseihin liittyvää tietoutta selvitellessäni, mistä kaikesta voi olla kysymys ihmisen pyrkiessä tasapainoon pitkäaikaissairauden kanssa. 

Psoriasisdiagnoosin saadessaan yksi sairastunut sisäistää asian nopeasti, toinen taas saattaa kieltää sairauden ja kolmas vajota voimattomuuteen. Näitä alkumetrejä seuraava reaktiovaihe puolestaan sisältää monesti paljon erilaisia tunteita, jotka kaikki eivät ole ollenkaan mukavia: Sairastunut saattaa tuntea surua, kiukkua, kateutta ja häpeää. Toisaalta mahdollisia ovat myös esimerkiksi ilon ja helpotuksen tunteet, kun selviää, että kysymys ei ole hengenvaarallisesta sairaudesta. 

Kannattaa kysyä itseltään, miten minä jakselen? 

Näin kävi minulle kolme vuosikymmentä sitten, kun sain oman psoriasisdiagnoosini. 17-vuotiaalle teinille tiedossa riitti sulateltavaa. Diagnoosi oli sekä järkytys että helpotus – kaiken maailman ihmelinimenttikokeilujen jälkeen sain vihdoin reseptin, ja onnekseni löytyi myös minulle sopiva lääke. Tunnen silti edelleen vuodenaikojen vaihtumisen nahoissani. Vaikka moneen muuhun psoriaatikkoon verrattuna tiedän päässeeni vähällä, sairaus kulkee aina mukanani vaatien huomioimista ja hoitoa, kannustaen minua itsehoitoon muutenkin. 

Hyvinvointia voi lähestyä monesta näkökulmasta. Jokaisen psoriasista sairastavan kannattaa ottaa myös mielen hyvinvointiin satsaaminen to do -listalleen ja kysyä itseltään, miten minä jakselen. Hyvinvointiaan voi arvioida esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:

1) Millaiset ovat sisäiset voimavarani? Kannattelevatko asenteeni ja toimintatapani minua vaikeuksien kohdatessa?
2) Mitä ulkoisia voimavaralähteitä, eli asioita, ihmisiä tai vaikka eläimiä elämässäni on, joista voin ammentaa voimaa?
3) Miten minulle luontaiset reagointitavat vaikuttavat hyvinvointiini?
4) Ovatko elämäni eri osa-alueet mielekkäitä ja keskenään tasapainossa?
5) Miten toimivia ovat sosiaaliset verkostoni?
6) Nukunko ja liikunko riittävästi?
7) Millaisia rauhoittumis- ja stressinsäätelykeinoja minulla on?
8) Puhunko itselleni kannustavasti vai latistavasti?
9) Pystynkö nostamaan mieleeni hyviäkin asioita myös vaikeina aikoina?

On hyvä miettiä, mitkä psyykkisen hyvinvoinnin osiot toimivat, missä kohdin on muutostarpeita ja millä aikavälillä muutos olisi mahdollista. Tätä listaa käyn itsekin läpi säännöllisin väliajoin.  

Terhi Runsio on äiti, bonusäiti, vaimo, kuorolaulaja, sulkapalloilija, mäyräkoiran emäntä, lukija, psoriaatikko, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti.

Teksti on julkaistu Ihonaika-lehden numerossa 3/2019. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.