Tarinoita iho- ja kehorauhasta: Kaisa

Kaisa Nuolioja, 45, Vantaa

Minulla on ollut iho-oireita lapsesta asti, ja virallisesti psori todettiin joskus teini-iässä. Tilanne pysyi aika pitkään hallussa paikallis- ja valohoidoilla, kunnes todettiin, että valohoitoa ja sitä myöten uv-säteilyä alkaa olla kertynyt elämän aikana melko paljon.

Sen jälkeen olen käyttänyt paria eri psoriasislääkettä, joista viimeisin on tuonut hyvän tuloksen. Ainoastaan kynnet ovat edelleen aika kauhean näköiset.

Olen ollut siinä suhteessa onnekas, että psoria ei ole koskaan kommentoitu ikävästi. Yksi hämmentävä tapaus oli vuosia sitten, kun kerroin silloiselle ystävälleni, että minulla on psori. Hän sanoi jossain ihan toisessa yhteydessä, että ei pidä minua yhtään huonompana ihmisenä psorin takia. Siitä olisi kai pitänyt olla kiitollinen.

Jos ihmisellä on oireita, se ei tarkoita, että hän on laiska tai välinpitämätön.

Kynsien kommentointi välillä pelottaa. Olen huomannut, että ihmiset kommentoivat välillä tosi armottomasti, jos jollain julkkiksella on näkyviä kynsimuutoksia, vaikka he eivät voi tietää, mistä ne johtuvat. Osalta ehkä unohtuu, että julkisuuden henkilötkin ovat tuntevia ja ajattelevia olentoja. Sellainen käytös saa myös miettimään, ajatellaanko minustakin oikeasti noin, mutta ei vain sanota ääneen.

Minusta ei ole tuntunut pahalta, jos joku kysyy, mikä psoriasis on, mutta ymmärrän myös, että joku voi ajatella toisin. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että psoria ei aina ole niin helppo hoitaa. Jos ihmisellä on oireita, se ei tarkoita, että hän on laiska tai välinpitämätön.

Toisaalta toivon, että sairastavat itse hakevat oireisiinsa matalalla kynnyksellä apua. Hoitoon on varmasti joskus vaikea päästä, mutta kenenkään ei kannata kärsiä sellaisista oireista, joihin on saatavilla hoitoa ja apua.

Kaisan tarina on osa Maailman psoriasispäivän 2025 kampanjaa, jota tukevat AbbVie, Johnson & Johnson, LEO Pharma, Novartis Finland ja UCB.
Lue lisää kampanjasta ja iho- ja kehorauhasta.