En enää häpeile psoria, mutta ymmärrän myös paljon paremmin, että sitä pitää hoitaa, vaikka oman ihonsa kanssa olisi sinut, Tiia-Maria Tenkanen sanoo.
Kuva: Vilma Vaakanainen
Tiia-Maria Tenkanen, 26
Äidilläni on psori, ja tiesin lapsesta asti, että aika isolla todennäköisyydellä se voi puhjeta minullekin. En miettinyt asiaa sen enempää, kunnes kerran yläkouluikäisenä olin kaupassa sovittamassa vaatteita ja huomasin, että iho on ihan täynnä pientä pilkkua. Sen jälkeen diagnoosi oli selvä.
Psori oli pitkään lievä ja kaikki läiskät lähtivät heti pois, kun niitä alkoi hoitaa. Parikymppisenä tilanne alkoi kuitenkin pahentua, ja oireet levisivät ensin päänahkaan ja sitten kaikkialle muuallekin jalkapohjista lähtien. Oireet pahenivat, kun sain lapsen, ja muutenkin elämässä on ollut erilaista stressiä viime vuosina. Hakeuduin jonkin aikaa sitten työterveyden kautta ihotautilääkärille, ja sain psoriasiksen hoitoon lääkkeen, joka onkin auttanut.
Psori oli pitkään lievä ja kaikki läiskät lähtivät heti pois, kun niitä alkoi hoitaa. Parikymppisenä tilanne alkoi kuitenkin pahentua.
Aiemmin suhtauduin psoriin enemmän kosmeettisena haittana, enkä jaksanut hoitaa ihoa kovin aktiivisesti. Saatoin terästäytyä hetkeksi, jos oli vaikka juhlat tai ulkomaanmatka tulossa, mutta silloinkin olin kiinnostunut lähinnä ulkonäöstä enkä siitä, että olisin oikeasti saanut psorin kuriin. Nyt tavoitteena on saada psori kunnolla taltutettua, jotta se ei pahenisi ja välttyisin esimerkiksi niveloireilta.
Muut ihmiset ovat suhtautuneet psoriini ihan asiallisesti. Enemmänkin olen itse ollut turhan ankara itselleni, valinnut sen vuoksi tietynlaisia vaatteita ja niin edelleen. Nyt en enää häpeile psoria, mutta ymmärrän myös paljon paremmin, että sitä pitää hoitaa, vaikka oman ihonsa kanssa olisi sinut.
Aiemmin suhtauduin psoriin enemmän kosmeettisena haittana, enkä jaksanut hoitaa ihoa kovin aktiivisesti.
Psoriasis on moniulotteinen ja koko kehossa oleva sairaus, josta vain murto-osa näkyy iholla. Olen huomannut, että iso osa oireilusta liittyy jaksamiseen ja uupumiseen, ja niitä on joskus vaikea selittää muille. Toivoisin, että kaikki löytäisivät oman tasapainonsa sairauden hoitamisessa.
