05.02.
2019

Hyvää huomenta!

Millä mielellä heräsit tänä aamuna? Toivottavasti levänneenä ja rentoutuneena. Minä heräsin virkeänä ja hyvin nukkuneena. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin.

Muutama vuosi sitten kumppanini ja työkaverini vihjaisivat, että kuorsaan aika kuuluvasti. Minäkö? Olin vähän yli viisikymppinen, kohtuupainoinen ja aktiivinen nainen. Vain ikäihmiset ja ylipainoiset miehet kuorsaavat, ajattelin.

Seurattuani asiaa huomasin, että heräsin usein yön aikana hätkähtäen tukehtumisen tunteeseen. Suuta kuivasi ja aamulla pää oli tokkurainen. Kun lähdin aamulla autolla pidemmälle työmatkalle, minua väsytti jo hetkisen kuluttua. Kahvikaan ei aina auttanut ja oli pakko pitää tauko. Mutta kaikkeen tottuu ja eikö ole ihan normaalia olla aamulla väsynyt?

Kuorsaamisen ehkäisemiseksi kokeilin kotikonsteja: korkeampi tyyny, kyljellään nukkuminen ja nenäsuihketta avaamaan hengitystiet. Nämä auttoivat hieman. Myös uusi, säädettävä sänky helpotti tilannetta jonkin verran, mutta ongelmat jatkuivat silti.

Vuorotteluvapaani aikana rohkaistuin hakemaan apua. Vaikka olin netistä lukenut uniapneasta, tuntui nololta puhua asiasta. Terveyskeskuksen unihoitajan mielestä asiassa ei ollut mitään noloa. Unitestin mukaan minun kohdallani unettomuudesta aiheutuvaksi riskitekijäksi nousi juuri autolla ajaminen.

Tältä siis tuntuu, kun toiset ihmiset ymmärtävät selittelemättä miltä minusta tuntuu.

Tutkimusten perusteella minulla todettiin keskivaikea uniapnea. Minulla oli kymmeniä lyhyitä hengityskatkoksia unen aikana. Ne olivat niin lyhyitä, ettei edes kumppanini havainnut niitä. Olin järkyttynyt – ei voi olla totta! Tuntui kohtuuttomalta, että minun pitäisi käyttää CPAP-ylipainehengityslaitetta koko loppuelämäni.

Univaikeudet ovat yleisiä ja hoitojono pitkä, joten jouduin odottamaan hoitolaitetta lähes puoli vuotta. Lopulta sain laitteen ja hyvän ohjauksen apuvälinekeskuksesta.

Harjoittelin kotona laitteen käyttöä, mutta se ei ollut helppoa. Kuukauden kuluttua oli kontrollikäynti poliklinikalla. Yhteisen ohjaustilanteen jälkeen keskustelin muutaman henkilön kanssa odotusaulassa. Pari miestä kertoi avoimesti siitä, millaisia oireita ja ongelmia heillä oli ollut ennen uniapnean toteamista. Toinen miehistä oli saanut virheellisesti masennusdiagnoosin ja lääkityksen, kunnes huomattiin, että oireiden syynä olikin uniapnea. Toinen kertoi, että voi nykyään tehdä vaativaa työtään paremmin ja työmatkat sujuvat hyvin. Tämän vertaiskeskustelun tulen muistamaan aina. Tältä siis tuntuu, kun toiset ihmiset ymmärtävät selittelemättä miltä minusta tuntuu.

CPAP-laitteen sim-kortti paljasti lääkärille, että en ollut käyttänyt laitetta joka yö. Lääkäri totesi, että laite otetaan pois, jos sille ei ole käyttöä.

Vertaiskeskustelu yhdessä lääkärin suoran palautteen kanssa motivoivat minut paremmin hoitoon. Nykyisin käytän laitetta myös työmatkoilla, jotta olisin aamuisin virkeä ja jaksaisin koko päivän paremmin. Toivon, että virkeämpi olemukseni on miellyttävämpää seuraa myös työkavereilleni ja perheelleni.

Anne Savuoja työskentelee Psoriasisliitossa järjestösuunnittelijana vastuualueenaan Pohjois-Suomi.

Kuva: Pexels.com