Hyvää oloa, osallisuutta ja vertaistukea
Vertaistervarit-ryhmien seurantatulokset kertovat vaikuttavasta ennaltaehkäisevästä työstä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, Mirka Jutila kirjoittaa.
Hyvää oloa, osallisuutta ja vertaistukea
Olen kesän ajan kirjoittanut Vertaistervarit-ohjaajakoulutuksen käyneille vertaisohjaajille Ohjaajan opasta. Tätä varten tutkin vuosina 2020-2021 toteutuneiden Vertaistervarit-ryhmien suunnitelmia ja osallistujilta kerättyjä palautteita.
Palautteet kerättiin ensimmäisellä ja viimeisellä tapaamiskerralla sekä puoli vuotta ryhmän päättymisen jälkeen.
Julkaisemme kyselyiden lopulliset tulokset syksyllä hankeseminaarin yhteydessä, mutta voin jo nyt todeta Vertaistervarit-ryhmien vahvistaneen merkittävästi jaksamista arjessa.
Osallistujat kokivat voivansa vaikuttaa omaan terveyteensä aiempaa paremmin ja olivat yleisesti tyytyväisempiä terveyteensä.
Ilahduttavinta on, että muutokset eivät jääneet vain ryhmän tuen aikaisiksi vaan ovat jatkuneet puoli vuotta ryhmän päättymisen jälkeenkin! Tulokset kertovat vaikuttavasta ennaltaehkäisevästä työstä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Ilahduttavinta on, että muutokset ovat jatkuneet puoli vuotta ryhmän päättymisen jälkeenkin!
Suunnitellaan yhdessä
Vertaistervarit-ryhmät eivät ole laihdutusryhmiä vaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyviä pienryhmiä. Ryhmiä ohjaavat vapaaehtoiset koulutetut vertaisohjaajat, ja ne tarjoavat tietoa, motivaatiota ja vertaistukea elintapamuutoksen tekemiseen ja ylläpitämiseen.
Palautekyselyt vahvistavat ryhmän auttaneen myös ylläpitovaiheessa, sillä 70 prosenttia vastaajista kertoi ylläpitäneensä ryhmässä aloittamaansa elintapamuutosta vielä puoli vuotta ryhmän päättymisen jälkeen.
Vertaistervarit-ryhmä alkaa yhteisellä toiminnan suunnittelulla ja jokaisen osallistujan oman elintapamuutostavoitteen muodostamisella. Näin ryhmästä saadaan mahdollisimman hyvin osallistujien tavoitteita ja toiveita vastaava.
Yhteisen suunnittelun merkitys näkyikin toteutuneissa ryhmissä: Mikä toimii yhdessä ryhmässä erittäin hyvin, ei toimi välttämättä toisessa laisinkaan.
Vaikka jokainen Vertaistervarit-ryhmä onkin osallistujiensa näköinen, on tietyt hyvät asiat syytä säilyttää jokaisessa ryhmässä. Ohjaajan oppaaseen olen koonnut näitä hyviä käytänteitä ja esimerkkejä, joista vertaisohjaajat voivat ammentaa ideoita omaan suunnitteluun.
Apua tietotulvaan
Jokaisen huomioiminen ja keskusteluun mukaan ottaminen on vertaisryhmän perusta. Ohjaaja ei ole käsiteltävien teemojen asiantuntija vaan hän ohjaa keskustelua kuuntelemalla, kysymällä, jakamalla puheenvuoroja, vetämällä yhteen ajatuksia ja tiedustelemalla osallistujien yhteisiä näkemyksiä.
Keskustelun ohjaamisen lisäksi ohjaaja vie luotettavan tutkitun tiedon äärelle joko yhdessä tutustuen tai pyytämällä asiantuntijan alustamaan käsiteltävää aihetta.
Vaikka jokainen Vertaistervarit-ryhmä onkin osallistujiensa näköinen, on tietyt hyvät asiat syytä säilyttää jokaisessa ryhmässä.
Tietotulvassa navigointi on haastavaa, mutta ryhmässä saatu ohjaus helpottaa tietoähkyä. Esimerkiksi UKK-instituutilla, Uniliitolla ja Sydänliitolla on paljon tietoa, vinkkejä ja muuta materiaalia hyödynnettäväksi. Alustuksista, vertaiskeskusteluista ja yhdessä tekemisestä osallistujat saavat tukea ja motivaatiota elintapamuutoksen tiellä.
Jotta muutosten ylläpito ei jäisi vain oman motivaation varaan, ryhmän loppupuolella kukin osallistuja tutustuu oman alueen yhdistys-, harrastus- ja vapaaehtoistoimintaan ja miettii, mikä tukisi häntä parhaiten jatkossa.
Viimeisellä kokoontumiskerralla käsitellään ryhmään kuulumisen ja oman elintapamuutostavoitteen toteuttamisen herättämiä tunteita rennon yhdessäolon merkeissä. Osallistujat voivat sopia kokoontumisesta kuulumisten vaihtoon esimerkiksi kolmen kuukauden päähän.
Mirka Jutila on Vertaistervarit-hankkeen projektikoordinaattori.