Olin aiemmin ajatellut, ettei ulkonäöllä ole minulle merkitystä. Kun psori oli pahana, huomasin, että kyllä sillä sittenkin oli, Katja Maijanen sanoo.
Kuva: Vilma Vaakanainen
Katja Maijanen, 54, Oulu
Psori puhkesi yhtäkkiä vuosi sitten kesällä. Kaikki alkoi punaisesta läiskästä otsassa, ja siitä psori lähti leviämään kasvoihin ja päänahkaan. Syyskuussa olin jo ympäriinsä ihottuman peitossa. Lyhyessä ajassa ehdin kokeilemaan kaikki mahdolliset rasvat. Muilta ihmisiltä tuli myös paljon ohjeita, mitä kannattaisi testata.
Olen ollut onnekas, kun pääsin niin nopeasti ihotautilääkärin lähetteellä ihotautipoliklinikalle. Sain lääkityksen, joka alkoi heti auttaa. Jopa ihotautilääkärien voi yhä olla vaikea ymmärtää, miten kokonaisvaltaisesti psoriasis vaikuttaa elämään.
Minulle se muistutti itsestään joka käänteessä: hiuksia kammatessa, varpaankynsiä katsellessa, kuulon heiketessä ja jopa vessassa käydessä. Huonosti nukutut yötkään eivät kohottaneet mielialaa.
Olin aiemmin ajatellut, ettei ulkonäöllä ole minulle merkitystä. Kun psori oli pahana, huomasin, että kyllä sillä sittenkin oli. Aloin miettiä, voinko enää käydä kuntosalilla, teatterissa tai edes kampaajalla. Yleisötilaisuuksissa jättäydyin mieluiten takariviin ja tein paljon töitä etänä.
Olin aiemmin ajatellut, ettei ulkonäöllä ole minulle merkitystä. Kun psori oli pahana, huomasin, että kyllä sillä sittenkin oli.
Sitten päätin, että en voi jäädä psorin takia kotiin. Kuntosalilla käyntikin onnistui, kun putsasin laitteet käytön jälkeen huolellisesti. Pahimmassa vaiheessa olin kuin Tenavat-sarjakuvan Rapa-Ripa, jonka ympärillä leijuu jatkuvasti pölypilvi.
Halusin kertoa kaikille psorista. Päivitin siitä Facebookiin ja sain yllätyksekseni viestejä tutuilta, jotka myös sairastavat psoriasista. Kesäkuussa osallistuin Voimaa psorista -kurssille, joka oli tosi hyvä juttu. Tuntui, että pääsin asian ytimeen ja opin, kuinka eri tavoilla psoriasis voi ilmetä ja vaikuttaa eri ihmisillä. Jokaisella on omanlaisensa tarina.
Toivon, että psoria sairastavat jatkavat elämistä ja tekemistä normaalisti. Itse yritin ensin luoda rajoitteita itselleni, mikä ei ainakaan parantanut tilannetta. Psori täytyy hyväksyä. Sen ei kannata antaa pysäyttää omaa elämää.
Katjan tarina on osa Maailman psoriasispäivän 2025 kampanjaa, jota tukevat AbbVie, Johnson & Johnson, LEO Pharma, Novartis Finland ja UCB. Lue lisää kampanjasta ja iho- ja kehorauhasta.
