Tarinoita iho- ja kehorauhasta: Larissa
Joskus kukaan ei sano mitään, mutta silti tuntuu kuin kaikki tuomitsisivat, Larissa Kylmämaa sanoo.
Kuva: Niina Stolt
Larissa Kylmämaa, 25, Helsinki
Psoriasis oireili iholla ensimmäisen kerran, kun olin 6-vuotias. Niveloireitakin minulla on ollut lapsesta asti, mutta sain diagnoosin nivelpsorista vasta hiljattain.
Psoriasiksella tuntuu olevan oma tahto: yleensä aina jossain kohdassa on läiskä, joka ei häviä millään, kunnes se yhtäkkiä siirtyy toiseen paikkaan. Lisäksi ihottumaa ilmaantuu vaihtelevasti eri paikkoihin. Samoin niveloireet voivat kestää yhden päivän tai useamman kuukauden.
Psori ei onneksi ole rajoittanut elämääni. Harrastan tankotanssia, ja kun psoriasista tuli kämmeneen, en ole varmaan ikinä hoitanut sitä niin huolellisesti. Lajia voi kuitenkin onneksi aina harrastaa jollain tavalla, vaikka minulla olisi esimerkiksi ranne kipeänä.
Lapsena psoriasis hävetti. Jos otin vaikka koulussa pitkähihaisen paidan pois, siitä saattoi alkaa huutelu ja osoittelu. Aikuisena ikäviä tilanteita on ollut vain muutaman kerran.
Ulkonäköni herättää muutenkin jonkin verran huomiota, joten muiden tuijottaminen ei enää jaksa kiinnostaa. Sairaudesta kysytään lähinnä silloin, jos olen huomaamatta raapinut ihoani ja siinä näkyy verta.
Joskus kukaan ei sano mitään, mutta silti tuntuu kuin kaikki tuomitsisivat.
Joskus kukaan ei sano mitään, mutta silti tuntuu kuin kaikki tuomitsisivat. Esimerkiksi silloin, kun polvi on kipeä, seisominen heiluvassa ratikassa on hankalaa. Silti en oikein kehtaa olla antamatta paikkaa vanhukselle, koska näytän nuorelta ja terveeltä. Ehkä minun pitäisi opetella antamaan itselleni kehorauhaa.
Se ärsyttää, kun psorista puhutaan pelkkänä ihottumana, vaikka sairauteen liittyy paljon muutakin. Nyt, kun minulla on todettu myös nivelpsori, tuntuu helpommalta selittää, millainen sairaus psoriasis on.
Muille sairastaville haluaisin sanoa, että jos jotain ihmistä häiritsee sinun psoriasis, se on hänen ongelmansa eikä sinun. Toisaalta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Olen itsekin hävennyt psoria niin, etten ole uskaltanut käyttää lyhyitä vaatteita. Nyt olen sairauden kanssa sinut. Jokaisen psoria sairastavan pitää voida pukeutua niin kuin haluaa.
Larissan tarina on osa Maailman psoriasispäivän 2025 kampanjaa, jota tukevat AbbVie, Johnson & Johnson, LEO Pharma, Novartis Finland ja UCB.
Lue lisää kampanjasta ja iho- ja kehorauhasta.