Hoitomuodot

Psoriasiksen hoitomuodot

Paikallishoidot

Paikallishoidot, eli lääkevoiteet ja -liuokset riittävät lievän ihopsoriasiksen hoidoksi. Perusvoiteet ovat lisäksi tärkeä osa ihon perushoitoa. Ne eivät hoida psoriasista, mutta pehmentävät ja kosteuttavat ihoa. Sopiva perusvoide helpottaa muun muassa kutinaa ja ihon arkuutta.

Lääkevoiteita käytetään lääkärin ohjeen mukaan kuureina. Voiteiden mahdolliset haittavaikutukset vältetään, kun niitä käytetään kuuriluontoisesti.

Ohuilla ihoalueilla, kuten kasvoilla ja taivealueilla, käytetään yleensä mietoja kortisonivoiteita. Muilla ihoalueilla käytetään usein vahvoja tai erittäin vahvoja kortisonivoiteita. Kortisonien lisäksi paikallishoidoissa käytetään muitakin vaikuttavia aineita, kuten D-vitamiinijohdannaisia.

Liikunta ja elintavat

Terveelliset elintavat, kuten säännöllinen liikkuminen, riittävä uni ja lepo, stressin hallinta ja terveellinen syöminen, ovat tärkeä osa psoriasiksen omahoitoa ja auttavat ehkäisemään muita sairauksia.

Lue lisää liikunnasta.
Lue lisää terveellisistä elintavoista.

Valohoito

Ihopsoriasista voidaan hoitaa UVB- tai PUVA-hoidolla, jos paikallishoito ei riitä. Valohoito on ultraviolettisäteilyä, joka lievittää ihon tulehdusta. Sitä voidaan käyttää, jos ihopsoriasista on laajalla alueella ja sairastavan ihotyyppi kestää UV-säteilyä.

Valohoitoa annetaan tyypillisesti 15–20 kerran sarjoina valohoitolaitteessa. Valohoitoon tarvitaan aina lääkärin lähete.

Ultraviolettisäteilyä saa myös auringonvalosta. Osa psoriasista sairastavista hoitaa oireitaan auringossa, esimerkiksi matkustamalla etelään talviaikaan.

Aurinkoa on tärkeää ottaa turvallisesti ja oman ihotyypin mukaan, jotta iho ei pala. Liiallinen altistus UV-säteilylle lisää ihosyövän riskiä.

Lue lisää turvallisesta auringonotosta.

Sisäinen lääkehoito

Sisäisessä eli systeemisessä hoidossa käytetään joko tabletteja tai pistoksia. Ne vaikuttavat koko kehoon ja auttavat sammuttamaan psoriasikseen liittyvää kehon tulehdusta.

Sisäistä lääkehoitoa käytetään, kun muut hoitomuodot eivät tehoa riittävästi tai niitä ei voida käyttää. Monet sisäiset lääkkeet tehoavat sekä iho- että nivelpsoriasikseen. Sisäisen lääkehoidon aloittaa ja sitä seuraa aina ihotautien tai reumasairauksien erikoislääkäri.

Ensisijainen sisäinen lääke on yleensä metotreksaatti. Se soveltuu hyvin pitkäaikaishoitoon. Muita sisäisiä lääkkeitä ovat esimerkiksi asitretiini ja siklosporiini.

Lievää nivelpsoriasista voidaan hoitaa kuuriluontoisesti myös tulehduskipulääkkeillä tai kortisonilla.

Vaikeaa iho- ja nivelpsoriasista hoidetaan pistosmuotoisilla biologisilla lääkkeillä silloin, kun perinteiset lääkkeet eivät tehoa. Biologiset lääkkeet eroavat perinteisistä kemiallisista lääkkeistä siten, että ne valmistetaan elävistä soluista. Biologisia lääkkeitä ovat muun muassa adalimumabi, etanersepti ja infliksimabi.

Niille biologisille lääkkeille, joiden patenttisuoja on rauennut, on kehitetty samankaltaisia, vaihtokelpoisia lääkkeitä, joissa on sama vaikuttava aine. Näitä lääkkeitä kutsutaan biosimilaariksi. Biosimilaarit ovat yhtä tehokkaita ja turvallisia kuin alkuperäiset lääkkeet.

Jotkut psoriasiksen hoitoon käytettävistä lääkkeistä, kuten biologiset lääkkeet, ovat erityisen kalliita. Kun lääkkeen käyttäjälle myönnetään erityisen kalliiseen lääkkeeseen Kela-korvausoikeus, siitä saa Kela-korvauksen.

Lääkekustannusten vuosiomavastuu eli lääkekatto rajaa sitä, minkä verran lääkekuluja pitää enimmillään maksaa Kela-korvattavista lääkkeistä kalenterivuoden aikana.

Lue lisää psoriasista sairastavan sosiaaliturvasta.