Tietoa, tukea ja uusia voimavaroja – vertaistuki kantaa pitkälle

Vertaistuella tarkoitetaan vastavuoroista tukea saman asian tai elämäntilanteen kokeneiden välillä.

Vertaisilla on tutkitusti ainutlaatuinen rooli muiden tukiverkkojen, kuten perheen ja ystävien tai yhteiskunnan tarjoamien palveluiden rinnalla. Usein sanotaankin, että on olemassa tuen taso, jonka vain toinen saman kokenut tavoittaa.

Erityisen tärkeää vertaistuki on silloin, kun ryhmää yhdistävänä tekijänä on vaikea elämäntilanne, kuten oma tai läheisen sairastuminen.

Olen tutkinut ihmisten välistä vuorovaikutusta ja huomannut tutkimustyössäni, että vertaistuki on monin tavoin vaikuttavaa. Se tarjoaa yhä uusille vertaistukiryhmien osallistujille tukea sairauden tuottamien haasteiden kanssa selviytymiseen ja uutta iloa elämään.

Ensimmäistä kertaa vertaistuen pariin hakeutuvalla voi kuitenkin pyöriä mielessä monia kysymyksiä.

Mitä vertaistukitapaamisissa käytännössä tapahtuu, ja miksi omia kokemuksia kannattaa jakaa entuudestaan tuntemattomalle ryhmälle?

Tiivistettynä vertaistuki koostuu kolmesta pääpilarista: tunneperäisestä tuesta, kokemustiedon jakamisesta ja voimaantumisesta. Tunneperäinen tuki tarkoittaa tunnetason yhteisymmärrykseen ja kuuntelemiseen liittyvää tuen tarjoamista, joka ei tähtää ongelmanratkaisuun.

Vertaistukiryhmissä tuodaan usein esille, että vertainen ymmärtää vaikka puolesta sanasta, minkälaisia tunteita toinen käy läpi.

Joskus ratkaisujen tarjoamista tärkeämpää on, että toisen tunteet otetaan vastaan sellaisinaan, ilman vähättelyä tai sivuuttamista.

Kokemus siitä, että muut aidosti ymmärtävät, on tärkeä ja voimaannuttava. Vertaisten seurassa voi tuoda kipeitäkin tunteita esille ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta tai tökeröstä kauhistelusta.

Se on mulle ollut ihan hirveä häpeän tunne (…) Ihanaa, että joku tajuaa sen siellä toisellakin puolella.

Vertaistukiryhmissä jaetaan myös paljon tietoa, josta kaikkein tärkeintä on sairauteen liittyvien kokemusten vaihtaminen. Tätä kokemustietoa ei ole tarkoitus ottaa vastaan yhtenä ainoana totuutena asioista, vaan jokaisen oma kokemus on yhtä arvokas ja tärkeä.

Eletty kokemus sairauden kanssa elämisestä, avun hakemisesta ja hoitopolusta sekä sosiaalisista vaikutuksista, kuten sairauteen liittyvästä häpeästä ja stigmasta, ovat asioita, joita ulkopuolinen ei voi koskaan täysin ymmärtää.

Vertaistukiryhmien osallistujat ovat kaikki ainutlaatuisia yksilöitä, mutta silti samassa veneessä.

Muiden kokemusten kuuleminen antaa mahdollisuuden oppia ja laajentaa kokemustietoa. Se auttaa ymmärtämään sekä oman tilanteen yksilöllisyyttä että yhtäläisyyttä suhteessa muihin.

Vastavuoroista voimaantumista

Vertaistuki on parhaimmillaan monin tavoin voimaannuttavaa. Voimaantumiseen liittyy kokemus siitä, ettei ole yksin: on muitakin, jotka käyvät läpi samoja haasteita ja tunteita.

Vertaisten kanssa opitaan yhdessä uusia ratkaisuja terveydenhuollon ja itsehoidon kanssa sumplimiseen, kannustetaan toisia ja rakennetaan uskoa selviytymiseen.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin avun vastavuoroisuus: vertaisten kanssa ei ole auttajia ja avun saajia, vaan jokainen on ryhmässä sekä tukemassa muita että vastaanottamassa tukea.

Oivallus siitä, että omien kokemusten avulla voi tarjota muille apua, voi olla äärimmäisen voimaannuttava.

Mä oon niin iloinen näistä ryhmistä. Mä saan teistä kaikista niin paljon voimaa jaksaa tätä sairautta (…) ja nyt oli ihana kuulla, että teille oli uutta tietoa ja hyötyä näistä jutuista. Se antaa niin paljon.

Vertaistukiryhmään liittyminen vaatii ymmärrettävästi rohkeutta ja heittäytymistä, mutta vastineeksi se voi tarjota roppakaupalla tietoa, tukea ja uusia voimavaroja. Joskus vertaisuus syventyy pitkäaikaisiksi ystävyyssuhteiksi.

Tuttujen vertaisten kesken nauretaan, vaihdetaan kuulumisia ja viihdytään yhdessä. Muiden tukeminen omien kokemusten avulla palkitsee ja voi inspiroida jopa ryhtymään vertaisohjaajaksi.

Silloin vertaisuus tuo elämään vielä enemmän uutta sisältöä.

No fiilis on mitä parhain, kun näkee teidät. Se auttaa aina. ((naurahtaa)) Ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki, mutta nyt, kun niitä saa jakaa toisten kanssa, niin se on aina puolet pois.

Verkossa toimivat vertaistukiryhmät tarjoavat tavan tutustua vertaistukeen matalalla kynnyksellä. Verkon välityksellä kukin voi osallistua itselleen mukavasta paikasta, kuten lempinojatuolista, kävelylenkiltä tai mökkilaiturilta. Teamsin kautta vertaisiin saa reaaliaikaisen yhteyden ilman siirtymiin kuluvaa aikaa ja mikä parasta, tietokoneen voi aina sulkea, mikäli siltä tuntuu.

Uskon kuitenkin, että vertaistuki vie mennessään, kunhan ryhmään lähtee mukaan avoimin mielin. Kannustan siis hakemaan rohkeasti tukea – yksin ei tarvitse pärjätä!

Anna Heino on valtiotieteiden maisteri ja sosiologian väitöskirjatutkija, joka on kiinnostunut ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Heino on toteuttanut Psoriasisliiton ja Allergia-, iho- ja astmaliiton hankkeeseen kuuluvan tutkimuksen, jossa tutkittiin vertaistuen muodostumista verkkotapaamisissa.

Jutussa käytetyt vertaistukiryhmien osallistujien sitaatit on kerätty Verkkovertaistuki järjestöjen auttamistyönä -hankkeen aineistosta. Voit lukea hankkeesta ja sen tuloksista lisää täältä.