Kevät 2020 toi mukanaan turvavälit ja suosituksen minimoida fyysiset kontaktit. Psoriasisliitto vastasi koronaepidemian haasteeseen järjestämällä kevään aikana viikoittain vertaisiltoja verkossa, jotka ainakin allekirjoittanutta koskettivat pintaa syvemmältä.

Moni sanoo, että ruudun välityksellä tapahtuva vuorovaikutus ei ole sama asia kuin kasvokkain tapaaminen. Kuitenkin maailmanlaajuinen pandemia ei ole ainoa syy, miksi fyysinen osallistuminen tapaamisiin ei aina ole mahdollista. Syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin sairastunut lapsi, siirtynyt työpalaveri tai ihan vain liian hankalat tai pitkät kulkuyhteydet – asummehan kuitenkin Suomessa. Elämän yllätyksellisyys ja yhteiskuntamme yhä kiihtyvä tahti pitävät huolen siitä, että tulevaisuudessakin vastaamme tulee tilanteita, jolloin etätapaaminen on yksinkertaisesti helpoin ja mutkattomin vaihtoehto.

Minulle tärkein syy hakeutua verkkovertaisiltoihin oli tarve saada puhua toiselle psoria sairastavalle. Kevään aikana lähes vuoden kestänyt ihoni oireeton ajanjakso nimittäin katkesi. Koska oireettomuuteen oli jo tavallaan ehtinyt tottua, tilanne turhautti.

Alkuärtymyksen jälkeen muistin kuitenkin, kuinka paljon vertaistuki ja sairaudesta puhuminen helpottivat oloani kymmenen vuotta sitten, kun sain psoridiagnoosin. Totesin, ettei sairautta pidä jäädä tälläkään kertaa märehtimään yksin, vaan siitä pitää puhua. Siksi hakeuduin mukaan Psoriasisliiton verkkovertaisiltaan, jossa keskustelua käydään videon välityksellä Zoomissa.

Huomasin, että juttelu sujui hyvin myös ruudun välityksellä. Enkä ollut ryhmässä suinkaan ainoa, joka koki näin. Siinä sivussa tutustuimme uusiin ihmisiin ja saimme uusia tuttavia ympäri Suomea.

Omalla kotisohvalla sairauteen liittyvistä hankalimmistakin asioista oli tavallista helpompaa puhua avoimesti.

Yhden verkkovertaisillan jälkeen huomasin, että tutussa ja turvallisessa ympäristössä omalla kotisohvalla sairauteen liittyvistä hankalimmistakin asioista oli tavallista helpompaa ja luontevampaa puhua avoimesti. Koin myös, että kotoa käsin on helpompi olla juuri oma itsensä. Kotona ollessa kun ei ole niin väliä, kuinka siistillä sykeröllä hiukset ovat tai, mikä vielä tärkeämpää, sattuuko iho olemaan huonossa kunnossa. Tämä kun ei kuitenkaan psoriasiksen kanssa ole aina aivan itsestään selvää.

Verkkovertaistuki ei voi korvata fyysisiä kontakteja ja tapaamisia. Tämä kevät on kuitenkin todistanut, että verkkovertaistapaamiset ovat tärkeä, toimiva lisä vertaistuen eri muotojen kirjoon, ja helpottavat vertaistuen saavutettavuutta.  Opiskelun ja opiskelemani alan epäsäännöllisyyden takia aionkin olla mukana myös elokuussa, kun verkkovertaistapaamiset pyörähtävät uudelleen käyntiin kesän jälkeen. Toivottavasti tapaamme silloin!

Susanna Lehtinen opiskelee restonomiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Hän on sairastanut psoriasista yli kymmenen vuotta. 

Psoriasisliiton verkkovertaisillat jatkuvat elokuussa 2020. Lue lisää täältä. 

Psorilinjan Puhetta psorista -ryhmächat tarjoaa neuvoja ja vertaistukea verkossa taas 4.8. alkaen. Lue lisää täältä.