Vertaistuen roolia täytyy kasvattaa sosiaali- ja terveydenhuollossa
Järjestöjen tarjoama vertaistuki täydentää sosiaali- ja terveyspalveluita sekä kasvokkain että verkossa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden siirtyminen hyvinvointialueille on herättänyt keskustelua resurssien niukkuudesta. Potilas- ja kansanterveysjärjestöjen roolia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä kannattaisi siksi kasvattaa entistä merkittävämmäksi.
Tätä ajatusta tukee myös vuoden 2022 Järjestöbarometri. Ovatko hyvinvointialueet osanneet hyödyntää järjestöjen osaamista – ja järjestöt toisaalta tarjota sitä?
Monet terveysjärjestöt tarjoavat vertaistukea eri sairauksia sairastaville ihmisille. Vertaistuki on vastavuoroista tukea, jota ihminen saa toiselta samaa sairastavalta tai saman asian kokeneelta.
Koronapandemian myötä verkkomuotoiset vertaistukiryhmät ovat yleistyneet vauhdilla. Niiden avulla järjestöt ovat pystyneet tarjoamaan yhä monipuolisemmin tukea haastavissakin tilanteissa. Verkkovertaistuki on myös alueellisesti yhdenvertaisempaa, kun tuen saaminen ei riipu asuinpaikasta.
Järjestöt eivät ole osanneet tuoda riittävästi esille, miten paljon ja millaista apua vertaistuesta saa. Julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa ei myöskään ole osattu hyödyntää järjestöjen vertaistukitoimintaa.
Julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa ei ole osattu hyödyntää järjestöjen vertaistukitoimintaa.
Lisäksi verkkovertaistuen sisältöjä ja saavutettavuutta on tutkittu toistaiseksi niukalti. Toteutimme Psoriasisliiton, Allergia-, iho- ja astmaliiton sekä Helsingin yliopiston yhteistyönä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoittaman tutkimuksen, joka käsittelee verkkovertaistukiryhmissä tapahtuvaa vuorovaikutusta.
Tutkimuksemme osoittaa, että verkkovertaistuki täyttää kaikki vertaistuen tärkeimmät tavoitteet. Vertaisryhmän perusedellytys on toimiva vuorovaikutus.
Tutkimuksemme osoittaa, että verkkovertaistuki täyttää kaikki vertaistuen tärkeimmät tavoitteet.
Verkkovertaistukiryhmissä jaetaan ja kerrytetään sairauteen liittyvää kokemustietoa, tarjotaan tunnetason yhteisymmärrykseen ja kuuntelemiseen perustuvaa tukea ja koetaan voimaantumista tuen vastavuoroisuuden myötä. Nämä kolme ulottuvuutta toimivat vertaistuen peruspilareina toteutusmuodosta riippumatta.
Vertaistuki vähentää yksinäisyyttä ja helpottaa avun hakemista
Monen mielestä vain saman kokenut voi aidosti ymmärtää elämää sairauden kanssa, eikä muiden läheisten tai terveydenhuollon ammattilaisten tarjoama tuki yllä vertaisuuden tasolle.
Vertaistukiryhmissä jaettavat kokemukset sairauden kanssa elämisestä ja siihen liittyvien palveluiden ja hoidon hankkimisesta ovat ainutlaatuisen tärkeitä etenkin hiljattain sairastuneelle.
Parhaimmillaan vertaistukiryhmiin osallistuminen parantaa koettua elämänlaatua, vähentää yksinäisyyttä ja helpottaa omista kokemuksista kertomista ja avun hakemista myös ryhmän ulkopuolisessa arjessa.
Parhaimmillaan vertaistukiryhmiin osallistuminen parantaa koettua elämänlaatua.
Tutkimuksemme aineistossa kuvaillaan vaikeuksia saada terveys- ja sosiaalipalveluiden kautta riittävästi tietoa omahoidosta ja tarjolla olevista tukimuodoista. Vertaisten jakamat kokemukset ja vinkit paikkaavat osaltaan tätä puutetta.
Verkkovälitteistä vertaistukea kannattaa kehittää entistä sujuvammaksi. Keskustelussa tulee jättää osallistujille riittävästi aikaa puheenvuoron ottamiseen, sillä katsekontaktin puuttuminen ja mikrofonin avaaminen hidastavat vuoronvaihtoa.
Ohjaaja voi tukea osallistujalähtöistä keskustelua jättämällä riittävästi hiljaisia hetkiä, välttämällä kommentointivastuun ottamista, kutsumalla muita samaistumaan toisten kokemuksiin, rohkaisemalla osallistujia ja esittämällä avoimia kysymyksiä.
Tärkeintä on huolehtia siitä, että osallistujat eivät ole passiivisia autettavia vaan aktiivisia toimijoita. Osallistujien välille on hyvä saada suoraa vuorovaikutusta ja mielellään myös vapaamuotoisempaa yhdessäoloa. Toiminnalliset menetelmät, kuten liikuntatuokiot, onnistuvat hyvin etänäkin ja aktivoivat ryhmää.
Tärkeintä on huolehtia siitä, että osallistujat eivät ole passiivisia autettavia vaan aktiivisia toimijoita.
Vertaistuki on järjestöjen tärkeimpiä tukimuotoja. Tutkimuksessamme tuomme esille, miten ihmiset arkijärkeensä nojautuen järjestävät onnistuneesti vertaistukea ja miten ohjauskäytäntöjä voidaan edelleen kehittää.
Pelkästään työelämässä olevista suomalaisista noin 1,9 miljoonalla on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma (Tilastokeskus). Koska terveydenhuollon resurssit eivät riitä kaikkeen, on tärkeää, että ihmiset osaavat järjestöjen tuella auttaa myös toinen toistaan ja edistää yhdessä terveyttään ja hyvinvointiaan.
Koska terveydenhuollon resurssit eivät riitä kaikkeen, on tärkeää, että ihmiset osaavat järjestöjen tuella auttaa myös toinen toistaan.
Otetaan järjestöjen tarjoama tuki mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluketjuihin.
Sonja Bäckman on Psoriasisliiton toiminnanjohtaja ja valtiotieteiden tohtori. Anna Heino on sosiaalitieteiden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistosta.
