Iho ja pinna kireällä – Miten hoitaa parisuhdetta psoriasiksen ohessa?

Tekstin ovat kirjoittaneet vuoropuhelussa Psoriasisliiton vapaaehtoinen, somelähettiläs Anne Koponen ja Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija Laura Huuskonen. Tässä kirjoituksessa avaamme, mitä krooninen ihosairaus molemmilla kumppaneilla voi parisuhteessa aiheuttaa.

Laura: Tuot Anne hauskasti Psoriasisliiton blogikirjoituksessa esille kahden kroonisesta ihosairaudesta kärsivän arjen kivoja ja nurjia puolia. Mikä on mielestäsi auttanut teitä jaksamaan silloinkin, kun molemmilla on vaikea vaihe menossa ja se kiristää hermoja? Entä millaisia haasteita ihosairaudet ovat tuoneet parisuhteeseenne ja miten olette ne ratkaisseet?

Anne: Käsittelemme asioita aika eri lailla. Jos itselläni iskee huono jakso ihon suhteen, alan tehohoitaa itseäni niin sisäisesti kuin ulkoisestikin heti ensimmäisten läiskien aloittaessa kukinnan iholla, kun taas “Rakas Puoliso” reagoi vasta sitten, kun totaalinen räjähdys on jo tapahtunut.

Pinnahan siinä on tiukilla molemmilla, kun kutisee, kirveltää ja iho on vereslihalla. Empatian tiristäminen ei silti joka hetkessä onnistu, vaikka ymmärrys toisen tilannetta kohtaan löytyykin – voimat menevät omissa nahoissaan pärjäämiseen.

Näistä kausista ylikantava voima on kuitenkin ollut juurikin molemminpuolinen tieto toisen sairaudesta yhdistettynä oman ihotautiversionsa kokemuspohjaan.

Hurtti huumorikin auttaa.

Mitä tarkoitat haasteilla parisuhteessa? Tarkennatko vähän?

Laura: Ihanaa, että teillä huumori kukkii, se on useissa parisuhteissa se suola, jonka tärkeys korostuu etenkin vaikeissa vaiheissa. Mutta tuo on kyllä myös jännä ilmiö, kuinka eri lailla reagoimme ihmisinä eri asioihin. Parisuhteessa väkisinkin törmää siihen, että olemme kaksi erilaista yksilöä, joiden kokemukset, ajatukset, tunteet ja näkemykset samoistakin asioista voivat olla keskenään hyvin erilaiset.

Haasteilla tarkoitan juuri esimerkiksi tuota, minkä toit esille, että empatiaa voi olla vaikeaa välillä kokea toista kohtaan, kun omassa voinnissa on kestämistä. Teillä on voimavarana vielä se, että voi samaistua toisen kokemukseen!

Empatiaa voi olla välillä vaikeaa kokea toista kohtaan, kun omassa voinnissa on kestämistä.

Millä tavalla teidän suhteessanne on päästy yli niistä tilanteista, kun pinna on kireä molemmilla? Mainitsit huumorin, onko teillä muita kikkakolmosia tai tapoja toimia parisuhteessa, kun molempien iho oireilee voimakkaasti samaan aikaan?

Anne: Pakkohan se on myöntää, että perisuomalainen mökötyskin astuu meillä välillä kehiin, mutta onneksi se ei ole pitkäaikaista. Jossain vaiheessa jompikumpi ottaa härkää sarvista kiinni, pyytää käytöstään ja kiukkuiluaan anteeksi. Pian autamme toisiamme hoitovoiteiden levittämisessä ja lohduttelemme vuoron perään toisiamme, että “kohta se on taas parempana”.

Vuosien kokemuksella uskaltaisin heittää, että saunan lauteilla avautuvat ne mykkyräisimmätkin solmut niin mielestä kuin kropasta – ainakin meillä se hiljaisempikin puolisko juttelee helpommin saunan hämärässä!

Toisaalta huomaan itsessäni senkin, että ihon ollessa huonona kaipaan omaa rauhaa enemmän. Onneksi puoliso tiedostaa tämän (tai tiedostaahan hän, kun olen oikein rautalangasta asian vääntänyt) ja antaa myös olla rauhassa, jos tarpeen osoitan.

Puhumisen merkitystä ei varmasti voi korostaa tarpeeksi. Kun oma olo on kipeä ja pään täyttää turhautuminen ikuiseen vaivaan, josta ei pääse eroon, niin on tosi tärkeää sanoa ääneen, että tämä ja tämä johtuu nyt ihosta eikä siitä, että se puoliso olisi jotain väärin tehnyt.

Puhumisen merkitystä ei varmasti voi korostaa tarpeeksi.

Laura: Kuulostaa siltä, että olette löytäneet omat, toimivat tavat pärjätä vaikeissakin tilanteissa. Ja hienoa, että teillä puhuminen on arvossaan! Joskus helposti arjessa unohtaa, että kumppani ei ole ajatustenlukija, mutta ainoastaan puhumalla voi sekä välttää väärinkäsityksiä että rakentaa parempaa ymmärrystä omaa kumppania kohtaan.

Olisiko sinulla Anne vielä jotain “timanttia” muille samassa tilanteessa oleville, vinkkiä, joka on pitkän yhteiselonne mittaan hioutunut?

Anne: Ehkä mie vielä oikein alleviivaisin tuota puhumista omasta olosta ja toisen kuuntelemista myös. Niin kuin sanoit, kukaan meistä ei ole ajatustenlukija. Hiljaisuudenkin kun voi helposti väärinymmärtää välinpitämättömyydeksi.

Ei kannata jäädä jääräpäisesti odottamaan, että se toinen tajuaisi kysyä, voiko jotenkin helpottaa oloa tai auttaa, jos huomiota tai apua itselle kaipaa. Ja vastavuoroisesti puolisoa voi hoivata ja paijata, vaikka hän kovasti esittäisi pärjäävänsä omin päinkin.

Anne Koponen toimii Psoriasisliiton somelähettiläänä ja kirjoittaa Älä ota sitä niin vakavasti -nimistä blogia.

Parisuhdekeskus Katajassa tarjotaan tukea parisuhteeseen, kun perheessä on sairautta. Lue lisää toiminnasta ja tutustu Parisuhdekeskus Katajan kaikille pareille suunnattuihin tukipalveluihin.