Alkuun muisto parin vuoden takaa. Helsingin Sanomat kysyi tuolloin lukijoiltaan, tuntuuko työsi merkityksettömältä.

– Oi kyllä! Teen tyhjänpäiväistä mukatyötä, kun en kehtaa lukea uutisia koko päivää, totesi jutussa kolmikymppinen Sari.

Tekstin mukaan työhyvinvointia ja työn merkitystä syövät erityisesti huono johtaminen, arvostuksen puute ja se, että työ tuntuu yhdentekevältä.

Sattumalta meillä oli työpaikalla yhteinen henkilöstöpäivä juuri jutun ilmestyttyä. Päivän alkajaisiksi  saimme kaikki kertoa, mikä tekee meidän työstämme merkityksellistä. Pöydän ympärille ei laskeutunut vaivautunutta hiljaisuutta, eikä kukaan alkanut pälyillä seiniä. Itse  asiassa halukkaita aloittajia löytyi heti useampia. Joka ikisessä vastauksessa toistui, että työstä tekevät merkityksellistä ihmiset.
– Juuri viikonloppuna itkin, kun kurssilla oli niin mahtavia tyyppejä ja keskusteluja, totesi yksi.
– Ei sitä merkityksen lähdettä tarvitse kaukaa hakea. Se on jokaisessa kohtaamisessa ja jokaisessa  tilaisuudessa, mihin menen, kertoi toinen.

Kulunut vuosi on ollut haastava tästäkin näkökulmasta: työn merkityksellisyyden tärkeä lähde, toiset ihmiset, on monilta osin kadonnut virtuaalisten yhteyksien päähän. Tässä tilanteessa on vaadittu uusien työtapojen omaksumista ja itsensä johtamista sekä muun muassa kykyä ja halua pyytää ja antaa palautetta.

Moni sinnittelee vuosia, vaikka pitkäaikaissairaus tekisi työssä jaksamisesta taistelua.

Keskusteluja kun ei nyt synnykään tuttuun tapaan spontaanisti, vaan niitä varten on ensin varattava  Teams-palaveri tai tartuttava puhelimeen. Omaa (työ)hyvinvointiani ovat tänä vuonna tukeneet  erityisesti etätyö, antoisat virtuaaliset kohtaamiset sekä uudet projektit, joita olen saanut olla  kehittämässä työkavereideni kanssa. Sekin auttaa, että haasteista huolimatta työn ydin on ennallaan:  psoriasista sairastavien elämänlaadun ja hyvinvoinnin tukeminen. Kohderyhmä ja tavoite ovat kirkkaita, eikä työ siksi tunnu koskaan yhdentekevältä.

Työn merkityksellisyys on tärkeää – ja usein työ myös tekee osaltaan elämästä merkityksellistä. Siksi  moni sinnittelee vuosia, vaikka pitkäaikaissairaus tekisi työssä jaksamisesta taistelua ja arjesta raskasta.

Tässä lehdessä kerromme, millaisilla pienillä ja suuremmilla ratkaisuilla työnantaja voi tukea pitkäaikaissairaiden työntekijöiden työkykyä ja -hyvinvointia. Ennaltaehkäisy on tärkeää ja usein lopulta kaikille edullisin ratkaisu.

Osatyökykyisyys koskettaa monia psoriasista sairastavia. Sivulta 30 voit lukea, miten Psoriasisliiton osatyökykyisen työntekijän Hennan etätyöviikko sujui.

Vaihtoehtoja on silloinkin, kun työkyky on jo vakavasti vaarantunut. Eikä työkyvyttömyyskään ole välttämättä maailmanloppu: merkityksellisyyden voi löytää uudelleen työuran jälkeen esimerkiksi aktiivisesta yhdistystoiminnasta.

Ps. Psoriasisliiton jäsenille on juuri lähdössä kysely, jossa tiedustellaan kokemuksia työelämästä.  Käytäthän hetken aikaasi tähän tärkeään kyselyyn vastaamiseen. Kiitos avustasi!

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 3/2020. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.