Kevät on monelle psoriaatikolle tarpeellinen ja ihana vuodenaika. Samalla se on paljastumisen aikaa, vaatteet vähenevät toppatakeista kevyempiin. Näemme ihmisistä muutakin kuin nenänpäät. Olisi aika nauttia valosta, paljastaa itsensä auringolle, jotta iho paranisi tai edes alkaisi elpymään menneestä talvesta.

Auringonvalo parantaa minua monin tavoin nyt kun osaan suhtautua asiaan. Nuorempana oli vaikeaa, kun en ymmärtänyt, miksi tunnen niin kovin voimakkaasti tai unen määrä vähenee. Alan herätä henkiin, olenhan syntynyt toukokuussa. Psoriini auttaa valo ja aurinko niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Vaatteiden vähentäminen ja ajatus voimaantumisesta on mahtavaa. Hoitoväsymys on kaukana jossain, joten jaksan hyvin läträtä rasvojen kanssa. Tiedän, että autan itseäni ja aurinko hoitaa loput. Mieliala kohoaa, kuulen lintujen laulua ja pitkät kassajonot eivät harmita. Saan terveemmän ihon, voin paremmin ja elämä ei todellakaan pyöri psorin ympärillä.

Itsensä hoitaminen tarkoittaa ihon paljastamista auringolle ja muille ihmisille. Pahinta ovat kommentit: ”Hyi kamala! Missä sä oot kontannut itses tohon kuntoon?! Kauheen näkönen ihottuma! Mee ny lääkäriin! Mulla on Bepanthenia…”

Ourrait. Kiitti vinkistä.

Olen joutunut joskus sanomaan, että olen spitaalinen ja toden totta, tämä on tarttuvaa! Lähde vielä kun voit, ettei sinun tarvitse hakeutua lääkäriin.

Kenenkään ei tarvitse kuunnella ulkonäkönsä arvostelua. On eri asia, jos joku tulee reilusti kysymään asiasta ja jakaa ajatuksensa. Hän kysyy avoimesti tietämättömyyttään. Pääset kertomaan faktat omasta psoristasi, kuinka sen koet ja haluat tulla kohdelluksi. Häpeä ei auta ketään, päinvastoin.

Toivon sydämeni pohjasta, että uskallatte antaa auringolle mahdollisuuden parantaa, vaikka kuinka pölisisi tai näyttäisi kauhealta. Onnistumisen kokemus tässä asiassa on kova juttu – ollaan rohkeita, vaikka asutaankin häveliäässä Suomessa. 😉