Hyvä. Sain huomiosi. Otsikkohan on melkoinen korvamato.

Tämä kesä on hyvin erilainen verrattuna muihin. Festareilla, keikoilla ja muutenkin tapahtumissa olen kulkenut vähemmän. Huomaan nauttivani paljon siitä kuuluisasta kotoilusta ja ihan tavallisista asioista, kuten lähellä sijaitsevasta uimarannasta. Pihasauna on kovassa käytössä ja metsäpolut lähellä kutsuvat usein voinnin mukaan. En ole mummoutunut ihan täysin, valvoin yli puolille öin eilenkin. 😉

Saan esikoistyttäreni noin neljän viikon kuluttua, joten käsillä ovat jännät paikat joka tavalla. Raskausaikaan kuuluu pelot (aiheelliset ja sitten ne toiset…) Tulevaisuus pelottaa usein muuttuvien elämäntilanteiden myötä, mutta rohkeus pysähtyä, pyytää apua ja puhua antaa voimaa. Pelkäänkö että lapseni sairastuu psoriasikseen? Kyllä. Onko se pahin asia mitä voi tapahtua? Ei. Enpä lähde listaamaan niitä paljon pahempia asioita, sillä lista on loputon ja tragikoominenkin. Varmasti jokainen raskaana joskus ollut hormonihirviö tietää mistä puhun.

Ihoni ei ole raskauden myötä psorista luopunut, vaikka monelle naiselle tämä on todella hyvää aikaa. Taas huomio siihen, että jokainen on yksilö. Muihin ei voi verrata.

Olen jo muutaman vuoden elänyt hyvinvoinnista, treenaamisesta ja terveellisemmästä elämästä. Hyvät ja huonot kaudet läpikäyneenä, nyt hieman viisaampana. Raskausaikana kova treeni on jäänyt taakse ja läsnäoloharjoitukset venyttelyineen kovasti käytössä. Tajusin, että tuleva lapseni on pakottanut minut pysähtymään jo nyt niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ei ole helppoa, ei. Samalla totuus ihmisten huonovointisuudesta on lävähtänyt päin naamaa. Syitä on monia ja se huolestuttaa. Mitä voin tehdä? En mitään. Leivon siis piirakan ja jatkan hyvän luo menemistä oman perheen ja läheisten kanssa. Tulen tarvitsemaan apua läheisiltäni tulevaisuudessa, joten esimerkiksi tämänkaltaisten uutisten myötä en ota ketään itsestäänselvyytenä. Voimia tuleviin haasteisiin, olivatpa ne mitä tahansa. <3

Jännitysterkuin Minna