Tässä vauva-arkea eläen tulee väkisin päivitettyä omaa arvomaailmaa. Perusasioita alkaa vaalia rakkaudella ja samat kysymykset toistuvat. Mikä minulle on nyt tärkeää? Mikä palvelee minua ja perhettäni eniten? Onko se siisti koti vai hyvin levännyt keho? Onko mahdollista saada molemmat? Kysymys lähinnä nivelpsoriaatikoille. 😀

Huomaan, että itsekkäältä vaikuttavat asiat ovatkin sitä todellista hyvää pitkässä juoksussa. Jaksan paljon paremmin kun saan olla ja tehdä yksin asioita. Annamme tytön kanssa myös kumppanilleni tilaa vain olla. Vuorokaudesta tunti tai kaksi voi olla juuri se pitkän liiton salaisuus. Siinä ajassa kerkiää vaikka mitä! Käydä kahvilla. Istua hiljaa. Avantosauna. Pitkä lenkki tai ryhmäliikuntatunti.

Puhelu ystävälle.

Niin. Vauva-arki on itsekästä ja niin pitääkin. Se on raakaa. Anteeksipyytelyä. Voi tuntua siltä, että tekee kaikkensa ja silti mikään ei riitä. Ja tämäkin on täysin normaalia. Ajattelin, että otan yhteyttä ystävääni Janiin joulun aikaan. Janin kanssa emme juuri pidä yhteyttä, mutta kun saamme yhteyden tuntuu, että puhe ja nauru eivät lopu. Jani on sarkastisin psoriaatikko, jonka tunnen ja siksi kovin tärkeä ihminen minulle. En vieläkään tiedä, miksi ajattelin ottaa yhteyttä joulun aikaan. ”Tässä on kaikenlaista…” Näin sitä ihminen ehkä oppii taas. Tai sitten ei.

Janin hautajaiset on tulevana lauantaina.

Olen kiitollinen, että sain tuntea tuon pohjoisen kummallisen kaverin.

Pitäkää itsestänne ja läheisistänne huolta vielä vaikkapa jo ennen joulua <3

Lempein terkuin Minna