Kerran talvessa minun (ja monen muunkin) pitää päästä aurinkoon vähintään viikoksi, jotta pysyn työkykyisenä ja kuntoudun. Taitaa olla tuttua muillekin kuin vain psoriaatikoille? 😉 Aiempina vuosina koin tästäkin asiasta morkkista mutta olen ymmärtänyt, että parin viikon reissu on kannattavampi kuin vaihtoehtona on pahimmassa tapauksessa kaksi kuukautta sairaslomaa.

Poikkesin siis 10 päivän ”tehohoidossa” Kreikan Rodoksella. Reissu tuli todella hyvään saumaan, sillä täällähän satoi räntää ja kevättä ei näkynyt missään!

Aurinko paistoi joka päivä, joten sain nauttia lämmön syleilystä. Iho otti vastaan hoidon hyvin ja tasoittui suurempienkin läiskien kohdalla. Rasvoja kului älytön määrä mutta niin pitääkin kulua, jotta saa tuloksia.

Söimme paljon, mutta onnistuimme ns. rennon terveellisessä ruokavaliossa. Ajattelin, että joka päivä saa syödä herkkua, kunhan syön pääsääntöisesti terveellisesti ja juon vettä. Huomasin pian, että ruokailutottumukseni lomalla ei juuri poikennut tavallisesta arjesta. Mitä nyt marjat vaihtuivat tsatsikiin ja vaaleaan leipään.

Ensimmäistä kertaa oli hyvä fiilis oman sairauden suhteen rantalomalla. Onnistuin jättämään negatiivisia ajatuksia taka-alalle ja suhtautumaan hieman lempeämmin itseeni ja viipyileviin katseisiin.

Parasta oli vesijumpata todella kookkaan tummaihoisen naisen kanssa ja nauraa yhdessä vedet silmissä, kun paljeteilla koristellut kolmiobikinit eivät tahtoneet pysyä tahdissa mukana. Mahtavaa nauraa räkättää! Toivon kaikille estottomia naurukohtauksia.