Psoriasis ei ihotautilääkärin mukaan estä tatuoinnin ottamista, kunhan ottaa huomioon turvallisuutta parantavat seikat. Täysin riskitöntä ihon tatuoiminen ei silti kenellekään ole.

Jos psoriasista sairastava aikoo ottaa tatuoinnin, mahdollisesta ajankohdasta on hyvä keskustella ihotautilääkärin kanssa. Tatuointi kannattaa ajoittaa vaiheeseen, jolloin sairaus on rauhallinen ja hyvässä hallinnassa.

– Tämä ei tarkoita, että psoriasis ei lainkaan oireilisi, vaan ainoastaan sitä, että tauti ei ole aktiivinen, sanoo ihotautilääkäri Nicolas Kluger Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä. Hän hoitaa potilaita sekä Hyksissä että yksityisvastaanotolla.

Tatuointi kannattaa ajoittaa vaiheeseen, jolloin sairaus on rauhallinen ja hyvässä hallinnassa.

Tatuointia tehtäessä neula lävistää ihon, ja väriaine siirtyy ihon pintakerroksen alle verinahkaan. Vaikka vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia, ihon lävistämiseen liittyy aina riskejä.

Väriaineet saattavat aiheuttaa yliherkkyysreaktion, joka voi ilmaantua heti tai vasta vuosien kuluttua. Jos hygienia ei ole kunnossa tai jälkihoito pettää, ihoon voi myös tulla paikallinen bakteeri-infektio, esimerkiksi karvatuppitulehdus, märkärupi tai ihopaise.

Onkin ehdottoman tärkeää, että tatuoinnin tekee ammattilainen alan liikkeessä. Klugerin mukaan psoriaatikko voi ottaa tatuoinnin mihin kohtaan kehoaan vain, kunhan ihoalue on terve. Hän suosittelee kertomaan tatuoijalle ihosairaudesta.

Lääkehoito voi vaikuttaa

Osalla psoriaatikoista on taipumus saada ihottumaa vauriokohtiin eli ihoalueelle, johon on kohdistunut mekaanista tai kemiallista ärsytystä. Kyse on niin kutsutusta Köbnerin ilmiöstä.

– Heillä on teoriassa tavallista suurempi riski siihen, että tuoreeseen tatuointiin tulee psorilaikku. Toki on mahdollista, että tatuoituun kohtaan ilmaantuu muutenkin vuosien mittaan satunnaista psori-ihottumaa, Nicolas Kluger toteaa.

Käänteisestä Köbnerin ilmiöstä puhutaan silloin, jos psoriasis ei enää uusiudu tatuoidulla iholla. Tällaisiinkin tapauksiin Kluger on törmännyt, mutta ilmiön yleisyydestä hänellä ei ole tietoa.

Jos psoriaatikko käyttää sisäistä eli systeemistä hoitoa tai biologista lääkettä, hänen on erityisen tärkeää keskustella tatuoinnin ottamisesta ihotautilääkärin kanssa. Komplikaatioriski on hoidon aikana tavallista suurempi. Esimerkiksi biologiset lääkkeet adalimumabi ja infliksimabi heikentävät immuunivastetta, mikä kasvattaa infektion mahdollisuutta. Jotkin biologiset lääkkeet voivat myös pitkittää tatuoinnin paranemista.

Jos psoriaatikko käyttää sisäistä eli systeemistä hoitoa tai biologista lääkettä, hänen on erityisen tärkeää keskustella tatuoinnin ottamisesta ihotautilääkärin kanssa.

– Sisäisistä hoidoista asitretiini, kuten kaikki retinoidit, kuivattaa ihoa ja saattaa vaikuttaa tatuoinnin paranemiseen. Suosittelenkin joko odottamaan vaihetta, jolloin hoitoa ei tarvita, tai ottamaan tatuoinnin lyhyinä sessioina, jotta näkee, miten ihon paranee, Kluger sanoo.

Jos tatuoidulle alueelle tulee psoriasista, paikallishoitoja, kuten kortikosteroideja, D-vitamiinijohdoksia ja kosteusvoidetta voi käyttää iholle ongelmitta. Tuoreeseen tatuointiin kortisonia ei kuitenkaan tule käyttää.

Koneella vai manuaalisesti?

Tatuoija, kuvataiteilija Laura Ilmiliekki toimii yrittäjänä Inspituutio-nimisessä tatuointiliikkeessään Espoossa. Hän on psoriaatikkona huomannut, että käsityönä tehtävä stick and poke -tatuointi sopii herkkäihoiselle paremmin kuin elektronisen tatuointikoneen käyttö.

– Stick and poke -menetelmässä steriiliä neulaa painellaan ihoon piste kerrallaan, kun koneella tehtäessä ihoon tulee avohaavan kaltainen juova. Neulat ja muut välineet ovat muuten samat kuin konetatuoinnissa, vain moottori puuttuu, Ilmiliekki kertoo.

Hänen omaa kehoaan koristavat useat tatuoinnit, joita hän on tehnyt itselleen sekä koneella että ilman konetta. Koneella tehdyt tatuoinnit ovat usein hilseilleet, kutisseet ja parantuneet hitaasti, mutta stick and poke -tatuoinneissa niin ei ole käynyt. Samanlaista palautetta Ilmiliekki on saanut asiakkailtakin.

– Kuvan pystyy tekemään tosi hellästi, ja oman kokemukseni mukaan iho voi parantua jopa muutamassa päivässä. Myös diabeetikot ovat pitäneet stick and poke -menetelmästä, koska heillä ihovauriot usein paranevat hitaasti.

Koneella tehdyt tatuoinnit ovat usein hilseilleet, kutisseet ja parantuneet hitaasti, mutta stick and poke -tatuoinneissa niin ei ole käynyt.

Menetelmästä käytetään myös hand poke -nimitystä. Vaikka se on nykyaikaan päivitetty perinteinen tatuointitekniikka, Suomessa se ei ole Ilmiliekin mukaan vielä yhtä tunnettu kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa.

Koska tatuointi tehdään manuaalisesti, se vie enemmän aikaa kuin konetatuointi.

– Suunnittelemalla voi tehdä isompiakin kokonaisuuksia, esimerkiksi häivytyksinä tai viivatyönä. Koko selän tiikeriä en silti lähtisi piste kerrallaan tekemään, Ilmiliekki naurahtaa.

Hygieniasta ei saa tinkiä

Ihotautilääkäri Nicolas Kluger toteaa, että käsin tehtävässä tatuoinnissa ihoon tulee vähemmän traumaa, koska neulan osumien taajuus sekunneittain on pienempi kuin koneella tatuoidessa. Hän ei kuitenkaan osaa sanoa, onko se parempi menetelmä psoriaatikolle kuin tavallinen tatuointi. Asiakas voi hänen mukaansa valita haluamansa tekniikan, kunhan hygienia- ja aseptiikkasääntöjä noudatetaan.

Asiakas voi valita haluamansa tekniikan, kunhan hygienia- ja aseptiikkasääntöjä noudatetaan.

Myös Ilmiliekki painottaa tilojen ja välineiden steriiliyden sekä työhygienian merkitystä, samoin kuin jälkihoidon tärkeyttä. Hän suosittelee asiakkailleen samoja varotoimia tekniikasta riippumatta: ei saunomista, uimista eikä muuta infektioille altistavaa toimintaa kahteen viikkoon tatuoinnin ottamisen jälkeen. Ihon pitää myös saada sekä kosteutta että ilmaa.

– Kun tatuointi on valmis, iho puhdistetaan hyvin ja siihen laitetaan jälkihoitorasvaa ja hetkellisesti suojakelmu päälle. Toiset käyttävät suojana tekoihoa, mutta itse en käytä sitä, koska ainakin omaa ihoani se ärsyttää. Kotona ihoa rasvataan muutaman kerran päivässä, kun on ensin pesty vanhat rasvat pois ja iho on kuiva.

Tatuointi voi lisätä arvostusta omaa kehoa kohtaan, jota ihosairaus helposti koettelee. Ilmiliekki sanoo olevansa omien psoriläikkiensä kanssa sinut. Hänestä on kuitenkin ymmärrettävää, etteivät kaikki halua sairaudestaan puhua.

– Kun olen alkanut kertoa omista läiskistäni, moni asiakaskin on avautunut asiasta. Hienovarainen pitää kuitenkin olla, aiemmin myös kampaajana työskennellyt Ilmiliekki toteaa.

Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 2/2022. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.