Syksy on kauneimmillaan – minä en
Psorini on puhjennut kukkaan niin kuin lähes joka syksy. Aaltoilevasti oirehtiva kaverini näyttäytyi jo hilseilynä ja tajusin, että nyt tarvitaan raskaampaa koneistoa. Kortisonit käyttöön. Perustelin itselleni hienosti, kuinka tämä on taas se viimeinen oljenkorsi. Olenhan syönyt terveellisesti ja nukkunut hyvin. Levännyt ja liikkunut… HETKINEN!
Tyttäreni on kaksi kuukautta vanha eli järkikin sen sanoo, että tärkeysjärjestyksessä ykkösenä ei ole ollut kasvissosekeiton teko aerobisen treenin jälkeen.
Olen myös syönyt suklaata. Paljon. Liikaa! ”…Käytiinhän me tuossa grillilläkin… ja omenan kanssa sopii halloumijuusto älyttömän hyvin!”
Imetys vie mehut ja mielihalut todella ovat läsnä. Ymmärrän hyvin, kuinka ei jaksa tapella vastaan.
Tiedostaminen on kuitenkin kultaa ja pienin askelin voi muutoksen tekemisen aloittaa heti. Nyt ja tässä. Ei huomenna eikä ensi viikon alusta.
Ihoon ei auta akuuttitilanteessa elämäntapamuutos, ryhtiliike tai miksi ikinä sitä haluaa kutsua. Elämäntavat kuitenkin tukevat sairauden kanssa pärjäämistä. Ne ehkäisevät oireita ja pahenemisvaiheita sekä tuovat iloa arkeen.
Otan siis kiltisti 6–8 viikkoa kortisonia, vaikka iho näyttäisi jo puolessa välissä matkaa paremmalta. Tämän jälkeen 2–4 viikon tauko, jolloin vain perusrasvat käytössä. Tämän jälkeen 15 kerran valohoitojakso tai valolamppu lainaksi 6–8 viikoksi. Sitten veronpalautuksilla etelään, jos löytyisi vaikka joku hyvä tarjous meidän pienelle perheelle.
Nahka pärjää useimmiten tällä kaavalla aina kesään. Tässä näkee hyvin, kuinka psori määrää elämän tahdin. Onneksi se ei haittaa mua. Tiedän, että tulee vielä se talvi kun pääsen sekä etelään että pohjoiseen <3
Muistakaa haaveilla ja toteuttaa unelmanne! Voimaa ja tsemppiä kaikki psorityypit!
