Kansanedustaja Kristiina Saloselle (SDP) sosiaali- ja terveysala on intohimo. Salonen aloittaa Psoriasisliiton puheenjohtajana tammikuussa 2017.

Vuosituhannen alussa Kristiina Salonen työskenteli 10 vuotta Rauman kaupungilla sosiaalityössä. Työssä hän näki, että yhteiskunnassa on paljon korjattavaa. Sosiaali- ja terveysalasta tuli hänen intohimonsa.

Nyt Salonen on toisen kauden kansanedustaja ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen. Jatkumona kiinnostukselle sosiaali- ja terveysalaan hän näkee myös tulevan tehtävänsä Psoriasisliiton puheenjohtajana. Tehtävään hän kuvaa lähtevänsä nöyränä.

– Puheenjohtaja ei ole ihmeiden tekijä, vaan viisaus asuu koko jäsenistössä ja yhteisössä, jonka muodostavat liittotoimisto ja paikallisyhdistykset. Haluaisin toimia puheenjohtajana, joka osaa kuulla yhteisöstä tulevat tavoitteet ja toiveet ja pystyy viemään niitä eteenpäin.

Psoriasisliitolle Kristiina Salonen tuo suoran yhteyden valtakunnalliseen päätöksentekoon.

Järjestöjen rooli sote-uudistuksessa

Valtakunnallisesti sosiaali- ja terveysalan polttavin ajankohtainen kysymys on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus eli sote-uudistus. Se koskettaa kaikkia suomalaisia. Tavoitteena on kehittää terveydenhuollon rakenteita niin, että suomalaisten mahdollisuudet saada sosiaali- ja terveyspalveluita ovat tasavertaiset ja järjestelmän kustannukset pysyvät hallinnassa.

Järjestöjen rooli sote-uudistuksessa on Salosen mukaan vielä iso kysymys. Hänen huolensa on, että isossa uudistuksessa pesuveden mukana menee jotain, mitä ei ymmärretä arvostaa ajoissa.

– Tällä hetkellä järjestöjen kautta tehdään esimerkiksi suuri määrä vapaaehtoistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon kentässä. Järjestöjen toiminnan ja vapaaehtoistyön edellytys on, että järjestöllä on myös muita tuloja jäsenmaksutulojen lisäksi.

Rahoitus on iso kysymys, sillä Psoriasisliiton tavoin moni järjestö tekee myös kuntoutustyötä. Jotta järjestöjen ääni tulisi kuulluksi, Salonen kannustaa paikallisyhdistyksiä vaikuttamaan valmisteluun nyt

– Kehottaisin jokaista paikallisyhdistystä olemaan yhteydessä alueensa sote-valmistelijaan. On järkevää koota useampia yhdistyksiä yhteen ja pyytää päästä mukaan järjestöjen roolissa suunnittelemaan sote-uudistusta alueella.

Näin yhdistykset ovat mukana suunnittelemassa järjestöjen tulevaa roolia. Vaikuttamisessa kannattaa olla oma-aloitteinen myös siksi, että uudistus keskittyy pitkälle julkisen olemassa olevan palveluverkon uudelleen organisointiin.

– Nyt luodaan kumppanuuksia niin julkiselle kuin yksityiselle puolelle. Jos sote-uudistus menee eteenpäin nykyisillä reunaehdoilla, meille tulee huomattavasti lisää toimijoita kenttään, jolloin verkostot pitää pystyä luomaan jokaiseen toimijaan.

Tällöin hyvä yhteistyö paikallisen terveyskeskuksen kanssa ei enää riitä. Jos alueella on jatkossa 10 terveyskeskusta, suhteet pitää luoda jokaiseen.

– Tästä tulee lisävaadetta yhdistyksille, koska kaikkialla tehdään diagnooseja. Pitää itse tehdä itseään tykö, jotta eri toimijat oppivat tuntemaan paikallisen toiminnan. Tällaista jäsenhankintaa voi tehdä vain paikallistasolla.

Toimijoiden määrän kasvu vaikuttaisi myös potilaan hoitopolkuun. Sote-uudistuksessa ei ole vielä selvää, miten potilaan hoitopolku muodostuu. Nykymallissakin hoitopolussa on useampia toimijoita, mutta hoitopolkua on pyritty selkiyttämään.

– Jos uudistuksessa toimijaverkko pirstaloituu laajaksi, hoitopolkujen mallintaminen vaikeutuu ja syntyy useita polkuja. Riskinä on, että joku putoaa tai pääsee polkua vaan tiettyyn pisteeseen, eli esimerkiksi kuntoutus unohtuu.

Vasta diagnoosin saanut ei välttämättä itse huomaa pyytää kuntoutusta, vaikka voisi hyötyä siitä ja sitä kautta löytää vertaistuen.

 Ennakkoluuloja vastaan

Salosen toinen huoli uudistuksessa on, että sairaudesta viestimisen merkitystä ei huomata. Tietoisuuden levittäminen sairauksista on suuri työ, joka on järjestöjen vastuulla. Tieto sairaudesta vaikuttaa sekä ympäristön asenteisiin, että sairastuneen mahdollisuuksiin oppia tuntemaan oma sairautensa.

Salonen näkee, että liitolla on tärkeä rooli ammattilaisten kouluttamisessa ja tiedon jakamisessa. Viestiä täytyy jaksaa viedä ammattilaisille yhä uudelleen, jotta aihe pysyy mielessä tietotulvan keskellä ja henkilökunnan vaihtuessa.

– Tiedon levittäminen erityisesti liitännäissairauksista on tärkeää, jotta ammattilaiset muistavat tutkia vastaanotolla niiden mahdollisuuden. Myös sairastavien kannattaa tuntea riskit, jotta he voivat itse nostaa asian esille terveydenhuollossa.

Sosiaalialan taustan takia Saloselle tärkeää on myös psoriasikseen liittyvän leimautumisen ja häpeän lievittäminen.

– Leimautumista ja häpeää voidaan lievittää sillä, että muillakin kuin sairastavilla on tietoa. Se on paras keino ennakkoluulojen poistamiseen.

Ilman tietoa näkyvillä paikoilla oireilevan sairaus voi olla este esimerkiksi koskettamiselle.

– Koskettaminen on perustarve meille kaikille, ja esimerkiksi vanhustenhuollossa on todella tärkeää, että ihmistä uskalletaan koskettaa.

Siksi yleisesti tulee olla tiedossa, että psoriasis ei tartu. Puheenjohtajana Salonen haluaa omalta osaltaan levittää tietoisuutta psoriasiksesta.

”Salonen ei itse sairasta psoriasista. Sairaus on kuitenkin ollut hänelle tuttu lapsuudesta saakka, sillä Salosen isä sairastaa iho- ja nivelpsoriasista. Salonen tiedostaa, että hänellä voi olla sairauteen perinnöllinen alttius.”

Tietoa ja tukea

Salonen haluaa ylläpitää Psoriasisliiton arvostusta ja pitkää perinnettä. Toimivan järjestön merkki on aktiivinen yhteistyö muiden järjestöjen kanssa. Asioita kannattaa viedä eteenpäin yhdessä. Näitä toimintatapoja kannattaa Salosen mukaan jatkaa myös tulevaisuudessa.

– Tässä ajassa kaikille järjestöille yhteinen haaste on taistelu ihmisten ajankäytöstä. Jäseniä ja etenkin aktiiveja on yhä vaikeampi saada. Toiminta yhdistyksissä pyörii kuitenkin täysin vapaaehtoisten voimin.

Salosen mukaan tilanne haastaa järjestöt pohtimaan omia toimintatapojaan. Kun pitkään vallinneet toimintatavat ja -kulttuurit eivät enää vedä ihmisiä, pitää kysyä, mitä järjestöt ja paikallisyhdistykset voivat ihmiselle tuottaa.

– Esimerkiksi vasta sairastunut janoaa tietoa ja tukea. Nämä ovat nähdäkseni kulmakivet, johon toiminnan pitää jatkossakin nojautua, jotta ihmisiä saadaan mukaan.

Ajantasaisen tiedon jatkuva tarjoaminen on yksi tapa lisätä vetovoimaisuutta. Salonen pitää tärkeänä tiedon levittämistä eri tavoin. Ihonaika-lehti on hyvä kanava, mutta tärkeänä hän pitää myös yhdistysten järjestämiä tilaisuuksia ja luentoja.

Toinen yhdistysten toimintaan ihmisiä vetävä tekijä on tilaisuus jakaa vertaisten kanssa kokemuksia ja tunteita. Erityisesti juuri diagnoosin saaneet ovat tärkeä kohderyhmä. Mahdollisuus jutella toisen saman ikäisen kanssa on arvokas.

– Erityisesti nuoret aikuiset ovat poikkeuksellinen ryhmä, sillä elämänvaiheessa kaivataan hyväksyntää ikätovereilta ja etsitään sopivaa puolisoa. Oman kehon ja ihon aristelu voi osaltaan saada ihmisen sulkeutumaan.

Oikeassa vaiheessa saatu vertaistuki auttaa näkemään, että pystyt elämään hyvää elämää, etkä ole yksin.

Julkaistu Ihonaika-lehdessä 5/16

Teksti: Ilona Ruskoaho

Kuva: Risto Musta

Lisää ajankohtaista tietoa ja kokemuksia psoriasiksesta voit lukea painetusta lehdestä.