22.10.
2019

Mielen hyvinvointi koskettaa meistä jokaista

Olen mukana järjestämässä Maailman psoriasispäivää nyt ensimmäistä kertaa ja kuinka ollakaan teemana on lempiaiheeni: mielen hyvinvointi.

Olen ollut psyykkisesti sairas lähes neljä vuotta. Mielen kanssa ei aina ole helppoa. Näkymättömiä sairauksia on vaikeaa selittää muille ja muiden ymmärtää. Ulospäin kun saattaa vaikuttaa ihan terveeltä.

Totuus on kuitenkin se, että mielenterveysongelmia on useammalla kuin voisi kuvitellakaan. Se kaikkein tavallisimmalta näyttävä, iloisesti hymyilevä henkilökin voi kamppailla mielen hyvinvoinnin kanssa.

Masennuslääkkeitä syö Suomessa yli 400 000 ihmistä eli lähes joka kymmenes suomalainen. Vähintäänkin stressistä jokaisella aikuisella on varmasti jonkinlainen kokemus. Samoin ahdistus saattaa olla jollain tavalla tuttu. Jos mielen hyvinvoinnin haasteista ei ole omakohtaista kokemusta, vähintäänkin lähipiiristä löytyy joku, joka niistä kärsii.

Näkymättömiä sairauksia on vaikeaa selittää muille ja muiden ymmärtää.

Koen olevani onnekas, kun sekä perheeni ja lähipiirini että työtoverinikin ymmärtävät minua niin hyvin. Olen osatyökykyinen ja teen 60-prosenttista työpäivää. En ole yksin siinäkään joukossa, sillä jonkun sairauden tai vamman vuoksi osatyökykyisiä on Suomessa 600 000. Minulle on tärkeää pitää työpäivät sen mittaisina, että jaksamiseni riittää.

Kaiken lisäksi näihin pitkälti näkymättömiin mielenterveysongelmiin liittyy edelleen vahvasti leimautumista ja stigmaa. Olen omalta osaltani yrittänyt taistella sitä vastaan kaikin keinoin puhumalla ongelmistani avoimesti niin ystäville kuin naapureillekin. Näin ihmiset ymmärtävät minua paremmin ja asioiden hoitaminen on helpompaa.

Kuka tahansa voi sairastua. Joka toinen suomalainen sairastaa elämänsä aikana jotain mielenterveyden häiriötä. Psorisista sairastavilla todennäköisyys on kaksi kertaa suurempi kuin terveillä samanikäisillä.

Itse olen saanut parhaan tuen perheeltä ja vertaistukiryhmästä, jossa minua ymmärretään puolesta sanasta. Kesäkuussa teettämämme kyselytutkimuksen mukaan myös psoriasista sairastavat kokevat saavansa eniten tukea perheeltä ja vertaistuesta.

Kun sairastuin, vaikeimpina aikoina en kaivannut mitään muuta kuin ihan konkreettista apua arjen pyörittämisessä. Tällä hetkellä minulle riittää se, että voin luottaa ystävieni ja perheeni pysyvyyteen sairauden keskellä. Koko ajan on ollut myös tärkeää, että ihmiset ympärillä kysyvät vointiani ja kuuntelevat minua.

Koko ajan on ollut myös tärkeää, että ihmiset ympärillä kysyvät vointiani ja kuuntelevat minua.

On myös hyvä päästä tekemään jotain ihan muuta, jotta saa ajatukset pois sairaudesta. Siksi vertaistukiryhmässäkin puhutaan paljon muustakin kuin sairaudesta. Kannustankin kaikkia psoriasista sairastavia etsimään itselleen sopivan vertaistukiryhmän tai lähtemään vaikka Kanarialle aurinkopainotteiselle sopeutumisvalmennuskurssille, jossa voi tavata muita samassa tilanteessa olevia.

Erityisesti mielenterveyshoitoon ohjaamisessa on mielestäni vielä paljon parannettavaa. Useimmin keskitytään fyysisiin ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Mielen hyvinvoinnin huomioimisella pitäisi olla aina tärkeä rooli lääkärin vastaanotolla. Omalla kohdallani ratkaisevan tärkeää oli, kun yksi yleislääkäri kysyi minulta tavallisella flunssakäynnillä, että ”miten sinä voit noin muuten?”. Tämä kysymys ja siihen vastaaminen muuttivat elämäni suunnan. Sain apua ja lääkäri ohjasi eteenpäin.

Tehdään rohkeasti mielenterveydestä näkyvämpää, taistellaan yhdessä stigmaa vastaan ja vaaditaan  parempia palveluita! Tämä on meidän kaikkien yhteinen etu.

Henna Blom työskentelee Psoriasisliitossa järjestötyöntekijänä Paikka auki -ohjelman kautta.

Lisätietoja Maailman psoriasispäivästä