Monella tulee elämässä aika, jolloin miettii elämän tarkoi­tusta ja omaa minäkuvaani. Mikä auttaisi erottamaan omat tärkeimmät arvot ympärillä olevien vaihtoehtojen joukosta? Olenko onnellinen ja mitä haluaisin elämääni?

Ensias­kel onnellisuuteen on, että tietää millainen on ja mitä haluaa. Osaa olla terveellä tapaa itsekäs ja käsittää, mikä merkitys on sillä, että kohtelee itseään maailman tärkeimpänä olentona. Kun sisäistää  henkisen ja ruumiillisen hyvinvoinnin yhteyden, on helpompi ymmärtää, mikä toimii juuri itselle parhaiten. Usein silti helpommin sanottu kuin tehty.

Jotta ymmärtäisin itseäni paremmin, päätin kokeilla life coachausta. Meillä oli valmentajan kanssa yhteensä viisi tapaamista. Al­kuun yritin todistaa kaiken olevan mainiosti, että en tarvitse kuin sen lopullisen ahaa-elämyksen. Odotin, että valmentaja ker­toisi minulle, kuka minä olen.

Eteenpäin mentäessä kuitenkin huoma­sin, että valmentajan tarkoitus ei ole tajuta tai ”löytää” minua, vaan hänen tehtävänsä on auttaa minua kuulemaan oma puheeni ja sitä kautta ohjata minua tekemään omat päätökseni. Läpikävin omaa tarinaani, tarkoituksena kuitenkin eteenpäin meneminen, eikä muistojen varassa eläminen.

Minulle tärkeintä on olla niiden seurassa, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa.

Opin tunnistamaan omat arvoni ja luomaan sitä kautta oma­kuvaani. Huomasin, että olin pitänyt kiinni asioista, joilla ei enää ollut merkitystä. Huomasin, että minun ei tarvitse olla sama ihmi­nen, kuin olin ollut kymmenen vuotta sitten.

Itsetutkiskelu ei välttämättä vaadi valmentajaa, mutta joillekin siitä voi olla erinomainen hyöty. Peiliin saa ja kannattaa katsoa. Kun etsit onnea ja mielenrauhaa sekä hyvin­vointia, on hyvä tiedostaa, että ympäristö on vaikuttanut siihen, mil­laisia nyt olemme. Silti pääasia on miettiä, mitä haluat nykyhetken ja tulevan olevan.

Itse otan nyt menneisyyden ilot ja taakat vahvuutenani. Olen kiitollinen siitä, mitä on ollut ja mitä on nyt. Olen ymmärtänyt, että juuri menneisyys vaikeinekin hetkineen on vahvistanut minut tulevaan.

Muille neuvoksi sanoisin, että tee asioita, jotka tuottavat mielihyvää, ole ihmisten parissa, joilta saat voimaa. Minulle tärkeintä on olla niiden seurassa, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Jokaisella on omat henkilökohtaiset kivut ja säryt, mutta vertaistuki on jopa sanatonta ymmärrystä: se auttaa jaksamaan ja tiedostamaan, ettet ole yksin, eikä sinun tarvitse kamppailla yksin.

Psoriviikkoa vietetään 1.-7.4. Viikon teema on vertaistuki. Vertaistukea psoriasista sairastaville tarjoavat mm. psoriasisyhdistykset kautta maan. Etsi lähin yhdistys ja tule mukaan!

Marika Rasinmäki sairastaa nivelpsoriasista ja on toiminut Psoriasisliiton lasten kuntoutuskurssien ohjaajana. Hän uskoo vertaistuen ja itsetutkiskelun voimaan. Marikan tarinan voit lukea Nivelpsoriasis-oppaastamme.