Pääkirjoitus: Korona muuttaa meitä ja maailmaa
Poikkeukselliset ajat näkyvät eistä jokaisen elämässä. Tapaamiset ovat vaihtuneet etätapaamisiksi, ruokaostoksilla ja elokuvissa on käytettävä kasvomaskia ja perhejuhlatkin järjestetään turvavälein.
Toisaalta arjen pysähtyminen on tarjonnut myös ainutlaatuisen mahdollisuuden pohtia, mikä elämässä on tärkeintä. Toisille nämä poikkeukselliset ajat ovat kuitenkin raskaammat kuin toisille.
Koronavirus herättää meissä kaikissa pelkoa. Riskiryhmään kuuluvilla on aivan erityinen syy suojella terveyttään virukselta. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että pitkäaikaissairaus jää hoitamatta. Hoidon siirtämiset, kuntoutusten peruuntumiset ja järjestöjen toiminnan hiljeneminen ovat vaarallinen yhdistelmä. Yhteiskunnassa hoitovelka on kasvanut ja uhkaa kasvaa entisestään. Voimme joutua elämään koronaviruspandemian kanssa vielä pitkään. Osa korona-ajan vahingoista näkyy jo nyt, mutta valitettavasti suurin osa vaikutuksista heijastelee vielä pitkälle tulevaisuuteen.
Moni pitkäaikaissairas on jäänyt nyt sairautensa kanssa kokonaan yksin. Kuntoutukset, seurantatapaamiset, järjestötyö ja sitä kautta vertaistukitoiminta ovat kärsineet koronan takia. Yksin jääminen on vahingollista erityisesti mielenterveyden kannalta. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan mielenterveys on ”hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan”. Mielen hyvinvointi muodostaa siis koko terveyden tukipilarin, joka vaikuttaa aivan kaikkeen – omaan jaksamiseen, unen laatuun ja jopa sairauksiin. Jos mieli ei voi hyvin, ei kehokaan voi jaksaa.
Mielenterveysongelmat ovat Suomessa jo kansanterveydellinen riski. Masennuksesta kärsii vuosittain 5–7 prosenttia suomalaisista ja ohimenevistä masennusoireista 10–15 prosenttia. Erityisessä riskiryhmässä ovat pitkäaikaissairaat. Esimerkiksi psoriasista sairastavilla on kaksinkertainen riski kärsiä mielenterveyden ongelmista.
Potilasjärjestöt tukevat omalla toiminnallaan myös mielen hyvinvointia.
Potilasjärjestöt tukevat omalla toiminnallaan myös mielen hyvinvointia. Mielenterveyden taitojen opettelu ei katso ikää, vaan myös vanhemmassa iässä voidaan vielä opetella näitä taitoja. Olennaista on, että ongelmien kanssa ei jäädä yksin. Korona-aika onkin toisaalta tuonut moniin järjestöihin arvokasta osaamista esimerkiksi etätapaamisten järjestämiseen. Järjestöjen toimintaedellytysten tukeminen on nyt avainasemassa siinä, miten tästä tilanteesta selviämme. Yksin jäädessä ongelmat yleensä vain pahenevat.
Tämä kummallinen aika on nyt hyvä käyttää tutkiskeluun. Voimme etsiä asioita, jotka tuovat itselle lisää terveyttä, kestävyyttä ja hyvinvointia. Omien arvojen vahvistaminen ja sen mukaisen elämän eläminen tekevät hyvää myös mielelle. Voimme katsoa yhteiskuntaamme vähän kuin ulkopuolelta, ja etsiä sen hienouksia ja heikkouksia pandemian keskellä. Tutkiskelu johtaa varmasti nykyistä parempaan tulevaisuuteen niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta.
Koronapandemia muuttaa meitä ja maailmaa. Me valitsemme muutoksen suunnan!
Kristiina Salonen on SDP:n kansanedustaja ja Eduskunnan Psoriasis-ryhmän puheenjohtaja.
Teksti on julkaistu Ihon aika -lehden numerossa 4/2020. Jos et vielä saa lehteä, tee tilaus täällä tai liity jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.
